Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille – osa 2a Chiang Mai hurmasi minut

Gap’s House majatalossa minua oli vastassa mukava mies. Hän puhui thaimaalaiseksi hyvää englantia. Lyhyen hotellin esittelykierroksen jälkeen vakuutuin, että haluan jäädä tänne muutamaksi yöksi. Minulle löytyi huone omasta bungalowista.

Gap's Housen on hauska majatalo

Lanna tyylinen mökkini kuten muutkin hotelliin kuuluvat rakennukset oli sisustettu antiikilla ja niitä ympäröi rehevä puutarha. Uima-allasta ei ollut ja huoneetkin olivat hiukan nuhjuisia. Jopa petivaatteet tuntuivat vähän kosteilta. Yleisvaikutelma oli silti siisti ja tunnelma mukava. Vuoteen sai katettua hyttysverkolla, mikä oli hyvä asia. Hyttyset viihtyvät varjoisassa rehevässä puutarhassa ja pääsivät helposti mökkeihin sisälle. 

Bungalow majoitus oli Gap’s Housen kalleimmasta päästä, vaikka huone ei maksanut kuin 550 THB yöltä. Tätäkin edullisempia huoneita oli tarjolla saman puutarhan yhteydessä sijaitsevassa ”rivitalossa”. Ne olivat hyvin kysyttyjä pitkään Thaimaassa oleilevien reppureissaajien ja elämäntapamatkaajien keskuudessa.

Huoneet olivat vähän nuhjuisia,
mutta yleisvaikutelma on siisti ja tunnelma mukava.

Selitin matkalaukkuongelmani Gap’s Housen isännälle. Hän lupasi soittaa puolestani lentokentälle, mikä oli suuri helpotus. Hän saa asian varmasti paremmin hoidettua thain kielellä, kun minä englanniksi. Kentältä sanottiin, että jos laukku löytyy, toimitetaan se suoraan Gap’s Houseen. Matkani oli siis jälleen kerran saanut jännittävä lisämausteen. Olinhan lähdössä neljän päivän polkupyöräsafarille jo parin päivän kuluttua. Luonnollisesti kaikki pyöräilyä varten varaamani vaatteet ja muut tarvikkeet olivat matkalaukussani, joka kiersi maailmaa itsekseen ties missä.

Tiesin, että asian murehtiminen ei auta yhtään. Niinpä lähdin bungalowiini siistiytymään ja ottamaan pienet päiväunet. Pidin kuitenkin mielessä, että sopeudun luultavasti nopeammin paikalliseen aikaan, jos en nuku päivällä liian kauaa vaan menen mieluummin illalla ajoissa nukkumaan.

Onneksi olin pakannut käsimatkatavaroihin valkoisen mekon, joten pystyin vaihtamaan vaatteet ennen liikkeelle lähtöä. Jalkoihin oli tosin laitettava samat kengät, vaikka ne tuntuivatkin jo erittäin epämukavilta. Matkalaukun hukkumisen vuoksi minulla ei ollut myöskään meikkejä. Iloisena yllätyksenä puhelimen laturi sentään löytyi.

Istahdin syömään läheiseen katukeittiön tyyliseen, mutta katettuun ruokapaikkaan. Se näytti siistiltä ja suositulta. Ne ovatkin parhaat kriteerit ruokapaikkaa valitessa Thaimaassa. Etenkin jos paikassa on paikallisia syömässä, voi olla vakuuttunut hyvästä valinnasta. Sain tälläkin kertaa ihanaa ruokaa ja taivaallisen hedelmämix-shaken. Makumuistot aikaisemmilta Thaimaan matkoiltani valtasivat mieleni. Mietin kuinka onnekas olin, kun edessäni oli koko pitkä loma ja sen myötä monen monta makunautintoa ja seikkailua. Tämä ensimmäinen lounaani maksoi vesipullon kanssa 70 THB. Ei yhtä hyvään hinnan ja laadun suhteeseen taida päästä edes kotiterassilla grillatessa. 

Gap's House sijaitsee lähellä Tae Pae porttia. Lähistöllä on paljon palveluja.

Löysin edullisen ja mukavan näköisen hierontapaikan ihan läheltä Tae Pae porttia. Ajattelin elvyttää matkasta väsynyttä kehoani thai-hieronnalla. Paikka oli suosittu ja jouduin hetken odottelemaan. Kuulin vieressä istuvien rouvien puhuvan, kuinka hiukan iäkkäämpi hierojanainen on paras. Eikä aikaakaan, kun juuri hän tuli hakemaan minua. Puin hänen pyynnöstään päälleni löysän puuvillaisen puvun ja kävin makaamaan vatsalleni lattialla olevalle patjalle. Tunsin jo alkumetreiltä lähtien, että tällä tädillä on voimaa. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että hieronta oli jopa hiukan liikaa minulle. Vaikka jalkapohjien painelu ja koko kehon vääntely tuntui välillä jopa epämukavalta, oli oloni hieronnan jälkeen hyvä. Kai se sitten hyvää teki! Tunnin käsittelyn hinta oli 100 THB, joten paljoa en tästäkään köyhtynyt.

Ajattelin, että jaksan kävellä parin kilometrin matkan kuuluisalle Night Bazaarille. Mutta huomasin hyvin pian, ettei taida onnistua. Jalat olivat ihan poikki matkustamisesta ja liian kauan samoilla kengillä kulkemisesta. 

Yksi tapa liikkua Chiang Maissa on polkupyöräriksa.
Niiden kuljettajat ovat usein vanhempia miehiä.

Kuin tilauksesta paikalle osui vanha mies polkupyöräriksansa kanssa. Hän kysyi tarvitsenko kyytiä. Kerroin haluavani yömarkkinoille, mutta pitemmän matkan kautta. Kysyin paljonko maksaisi lyhyehkö kiertoajelu Chiang Maissa. Lopulta sovimme puolen tunnin ajelun hinnaksi 60 THB. Pappa kierrätti minua ympäri kaupunkia ja osoitteli tärkeitä paikkoja käsillään. Englantia hän ei pahemmin osannut, joten yksityiskohtaisemmat tiedot hänen näyttämistään paikoista ei auenneet minulle. Kyydissä oli kuitenkin mukava istua ja tutustua Pohjoisen Ruusuksikin nimitettyyn Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Chiang Maihin. Maksoin ajelun ja annoin vielä 10 THB tippiä, kun pappa jätti minut lopulta Night Bazaarille.

Chiang Main yömarkkinoita pidetään Thaimaan suurimpina. Ja kyllä siellä ihmeteltävää riittääkin. Pohjois-Thaimaalaisia käsitöitä, sisustustavaraa, vaatteita, leluja ja rihkamaa on tarjolla valtavalla alueella. Markkinoilta voi löytää ihan mitä vaan ja oikeastaan vieläkin enemmän. 

Chiang Main Night Bazaarista voi ostaa lähes mitä vaan

Tarjolla on niin krääsää kuin käsitöitäkin ja kaikkea siltä väliltä.

Päätin, että en ensimmäisenä iltana osta vielä mitään. Halusin saada ensin jonkun käsityksen tarjonnasta ja hintatasosta. Tosin Thaimaassakin kaupankäyntiin kuuluu ehdottomasti tinkiminen. Niinpä hintataso on paljolti itsestä kiinni. Jouduin kuitenkin pyörtämään ostamattomuuspäätökseni, kun löysin ihanat kengät. Tokihan ne piti ostaa, olihan jalkani ihan riekaleina entisistä kengistä. Ei tuo ostos huono ollutkaan. Kyseiset kengät olivat lempikenkäni monta vuotta. Olisivat varmaan vieläkin, mutta kovan käytön seurauksena, jouduin luopumaan niistä viime kesänä.

Vaikka uni alkoi jo kovasti houkutella, halusin vielä ennen nukkumaan lähtemistä maistaa banaanipannukakkua. Se paistetaan ohuesta taikinasta, jonka sisään piilotetaan banaaninpaloja ja kookoskermaa. Herkku tarjotaan usein suklaakastikkeen kanssa. Olihan se hyvää. Myöhemmin matkallani tutustuin hyvin monenlaisiin eri versioihin tästä herkusta. Kookoskermalla höystetty on oma suosikkini.

Thaimaalainen banaanipannukakku vie kielen mennessään

Aamulla jaksoin vaivoin herätä, vaikka olin nukkunut 11 tuntia. Nousin kuitenkin aamiaiselle. Se oli suorastaan herttainen: yksinkertainen mutta maittava ja todellakin hintansa arvoinen. Sain valita miten kananmunani valmistetaan. Lisäksi söin paahtoleipää ja tuoretta ananasta. Kaikki tututkin hedelmät maistuvat Thaimaassa erilaiselta kuin täällä. Ne ovat niin meheviä ja makeita, etteivät sanat riitä kuvailemaan. Varsinkin ananas on superherkkua. Tietenkin aamiaisella oli tarjolla myös kahvia ja teetä. Koko komeus tarjoiltiin puulautaselta, joka on vuorattu banaaninlehdellä.

Koska laukustani ei kuulunut vieläkään mitään, oli minun lähdettävä ostamaan alusvaatteita. Otin suunnaksi läheisen ostoskeskuksen. Matkaan lähdin heti kulman takaa löytyneellä tuk-tukilla. Kuskini oli mukava osittain hampaaton mies. Jätettyään minut ostoskeskukseen, lupasi hän tulla myös hakemaan minua tunnin päästä. Suostuin, vaikka paikalla näytti olevan muitakin tuk-tukeja. Tunnen itseni: ilman aikataulutusta olisin voinut viettää ihan liian kauan aikaa ostoskeskuksessa ja halusin toki nähdä muutakin päivän aikana. 

Tuk-tukilla pääsee kätevästi paikasta toiseen.

Sain ostokset tehtyä. Kuskini jo viittilöikin minulle ajokistaan, kun astuin taas ulos auringonpaisteeseen. Hän osoittautui varsinaiseksi myyntimieheksi ja sai houkuteltua minut asiakkaakseen pitemmäksikin aikaa. Lähdin hänen kyyditsemänään ostoksille hiukan kauempana sijaitseviin out let tyylisiin ostospaikkoihin. Ajattelin, että samallahan saan taas ihailla kaupunkia mukavasti tuk-tukin kyydissä, jalat saavat vielä toipua matkustamisesta ja Chiang Mai on helpompi hahmottaa ajelun jälkeen.

Kävimme ensin pyynnöstäni katsomassa, missä sijaitsee Chiang Main linja-autoasema. Tuuli heilutteli hiuksiani ja aurinko lämmitti kasvojani, kun istuin tuk-tukin kyydissä. Miten ihana hetki se olikaan. Pyysin, että kävisimme vielä lounaalla ennen ostoksille lähtemistä. Kuljettajani sanoi tietävänsä hyvän paikan. Hetken kuluttua hän karautti pienen kioskimaisen hökötyksen eteen. Kävi juttelemassa jotain patojen äärellä touhuavalle naiselle ja tuli kertomaan minulle erilaisista ruokavaihtoehdoista.

En ymmärtänyt puoliakaan, mitä hän puhui. Niinpä sanoin, että haluan jotain, joka ei ole kovin tulista. Mies kävi tekemässä tilauksen puolestani ja sanoi odottavansa, kun käyn syömässä. Kysyin, haluaako hänkin lounasta, jos minä tarjoan. Hänellä ei ollut kuulemma vielä nälkä, joten istuin yksin muovituolille kulahtaneella vahakankaalla päällystetyn pöydän ääreen.

Sain eteeni höyryävän kupillisen kana-nuudelikeittoa, syvän lyhytvartisen lusikan ja syömäpuikot. Nuudelia oli mahdotonta syödä lusikalla ja se lipsahteli puikkojen välistä jatkuvasti takaisin kippoon. Tarjoilijatyttö huomasi tuskani ja toi minulle haarukan. Kiitin häntä nolona ja päätin, että opettelen syömään puikoilla.

Keitto oli jälleen kerran loistavaa ja maksoin siitä yhdessä vesipullon kanssa 40 THB. Kyllä tuk-tuk kuskini oli ollut oikeassa. Lounaspaikka oli ihan täydellinen. Ja jälleen kerran tuli todistettua, että Thaimaassa kaikkein yksinkertaisimman näköiset ”muovituoli-paikat” tarjoavat parasta ruokaa huippuhalvalla. 

Kana-nuudelikeittoa thaimaalaisessa katukeittiössä

Sitten olivatkin vuorossa ostokset. Kuski halusi viedä minut ”jalokivi”-kauppaan, mutta en halunnut mennä sinne. Hän pettyi todella pahasti ja heltyi kertomaan, että saa bensakupongin jokaisesta paikalle viedystä asiakkaasta. Minun ei tarvitsisi edes ostaa mitään. Hän oli ollut rehellinen ja mukava, eikä minulla ollut ihmeempiä suunnitelmia päivälle. Niinpä sanoin, että siinä tapauksessa kierretään kaikki out let myymälät, joista saa bensakupongin ja hommataan niitä kuskille vino pino.

Aika hyvin selviydyin monien houkutusten keskellä. Tarttui mukaani kyllä paikallisesta silkistä tehty toppi ja hame sekä ihanan raikasta kukkavettä suihkupullossa. Sen avulla virkistäydyin monta kertaa loppulomani aikana. Myöhemmin löysin vastaavan tuotteen myös Suomesta. Frantsilan luomuyrttitilan tuotteista valmistetaan monenlaisia kosmetiikkatuotteita. Olen sujauttanut usein matkalaukkuuni jo Suomesta lähtiessä Frantsilan tuotteita. Kirjoittelen pakkaamisjutuista joskus lisääkin. Palataan nyt kuitenkin takaisin Thaimaahan. 

Kookosvichyä orkidealla koristeltuna. NAM!
Päälläni on tuk-tuk ostosreissulla hankkimani silkkitoppi

Thaimaalaiset ovat tottuneet turisteihin ja osaavat kommunikoida myös hyvin pienellä sanavarastolla. Se on oikeastaan aika ihailtavaa. Buddhalaisina he uskovat, että se miten elää tämän elämän vaikuttaa siihen, minkälaisena syntyy seuraavaan elämään. Katkaravuksi syntyminen olisi pahin mahdollinen vaihtoehto.

Thaimaata sanotaan hymyn maaksi. Ja sitä se onkin. Joka puolella on ystävällisiä hymyileviä kasvoja. Hymy on myös tapa kätkeä todellisia tunteita. Thaimaalainen ei sano helposti ”ei” tai ”en ymmärrä”. He vain hymyilevät. Turistina se tuntuu oudolta, mutta myös mukavalta.

Kun palasin takaisin omalle kotikadulle, oli siellä täysi tohina käynnissä. Joka paikkaan pystytettiin markkinakojuja. Mietin kuinka monet markkinat mahtuvatkaan yhteen kaupunkiin. Ostin jo valmiiksi kasatusta kojusta maittavaa yrttimehua. Sitä juodessa huomasin, että ehdin ennen markkina-alueen valmistumista käydä jälleen hieronnassa. Olinhan päättänyt jo kotona, että hemmottelen itseäni rankan työ- ja opiskeluputken jälkeen oikein kunnolla Thaimaan edullisilla kauneushoidoilla ja hieronnoilla.

Valitsin tällä kertaa lempeämmän öljyhieronnan. Se oli ihanaa! Öljy tuoksui orkideoille ja tunsin kuinka koko keho rentoutui. Öljyhieronta tunnetaan muuten Thaimaassa usein nimellä Swedish massage. Halusin hieronnan jälkeen vielä kasvojen kuorinnan, jotta aurinko tarttuisi mahdollisimman hyvin tulevan polkupyöräsafarin aikana.

Sitten suuntasin jälleen markkinoille. Pimeä oli jo laskeutunut ja monet valot valaisivat markkinahulinaa. Joka paikassa oli ihmisiä ja puheensorinaa. Tunnelma oli silti jotenkin leppoisa ja mukava. Sain käteeni vihreään lehteen käärityn oudon pallukan. En tiennyt mikä se on ja pyörittelin sitä ihmeissäni käsissäni. Vanha nainen istui kojunsa vieressä ja pyöritteli lisää pallukoita oudosta massasta. Hän kehotti elekielellä minua syömään pallukan. Epäilin ensin vähän, mutta pistin sen silti suuhuni. Pallukkahan oli hyvää. Se oli suolaista, mutta myös raikasta. Maku ei ollut mistään tuttu, mutta pidin siitä silti. Ostin sitten naiselta kaksi tikkua, joihin oli pujotettu lisää pallukoita.

Liika on liikaa pallukoittenkin syönnissä. Lisäksi tikussa olevissa pallukoissa oli paljon enemmän chiliä, kuin ensimmäisessä versiossa. Niinpä luovuin toisesta tikusta, kun näin talon vieressä miehen kerjäämässä. Hän ilahtui pallukoista niin kovasti, että minullekin tuli hyvä mieli.

Jatkoin matkaani hymyillen. Pysähdyin yhden kojun äärelle katselemaan taidokkaasti tehtyjä vuoristolaiskäsitöitä. Tarjolla oli vaikka minkälaista pussukkaa, huivia ja koristetta. Olin jo lähdössä, kun hymyilevä vuoristolaisnainen ojensi minulle pientä koristeellista pussukkaa.

”It is a gift” hän sanoi.
”Mutta en aio ostaa mitään” vastasin
”Ei se haittaa. Se on lahja."”You look so happy!” nainen lisäsi

Tottahan se olikin. En vain näyttänyt vaan myös tunsin olevani onnellinen.Mikä virkistävä olotila jatkuvan ja pitkäaikaisen kiiren ja stressin jälkeen. Kiiruhdin viemään hyvää tuulta eteenpäin ja kävin lähimmässä nettibaarissa lähettämässä terveisiä kotiin sähköpostin välityksellä.

Luulin, että päiväni oli täydellinen, kun kävelin hotellille nukkumaan. Suljin portin ja hiippailin puutarhaan. Näin valot respassa ja omistajamiehen puuhailemassa papereidensa keskellä. Ja sitten katseeni pysähtyi suureen vaaleansiniseen matkalaukkuun. Omistajamies nosti katseensa ja näki minut. Hän hymyili ja sanoi, että laukkuni oli tuotu muutamaa tuntia aikaisemmin.

Voi miten mahtavaa! Minulla oli taas aurinkorasvaa, meikkejä, alusvaatteita, pesuaineita, hiusharja ja ennen kaikkea pyöräilyvaatteet ja tarvikkeet. Enkä ollut joutunut maksamaan edes ylikiloista.

Kirjoitan jatkoa taas jollain aikataululla. Sen tiedän, että Chiang Mai hurmaa vielä seuraavassakin osassa. Osa 2b löytyy täältä.

Aikaisemmin ”Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille” – jatkomatkakertomuksessa on ilmestynyt

osa 1 Bye Bye busy life

Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille – osa 1 Bye Bye busy life

Silloin elettiin vuotta 2008. Olin todella poikki. Viimeiset kaksi vuotta olin käynyt töissä ja samanaikaisesti opiskellut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon työn ohessa. Muutenkin tuntui, että kaipasin elämääni uusia haasteita. Sinällään mukava työ alkoi reilun kahdeksan vuoden jälkeen tuntua liikaa rutiinilta. Tai voihan se olla, että minuun iski vain keski-iän kriisi, kun 40 -vuotis syntymäpäivä häämötti jo reilun vuoden päässä. 

Liekö häämöttövä keski-iän kriisi vai mikä,
mutta vuonna 2008 lähdin viideksi viikoksi
Thaimaahan lataamaan akkuja ja miettimään elämääni.

Joka tapauksessa pitkän harkinnan jälkeen varasin lentoliput Thaimaahan. Lähdin matkaan yksin. Olen vieläkin kiitollinen tyttärelleni ja miehelleni tuesta ja kannustuksesta. He suorastaan rohkaisivat minua toteuttamaan suuren haaveeni. Aioin olla pois kotoa lähes viisi viikkoa. Tarkkaan ottaen 32 päivää. Thaimaassa saa oleilla turistiviisumilla 30 päivää. Kaksi ylimääräistä päivää meni matkustamiseen. Olinhan taas tyylilleni uskollisesti hankkinut mahdollisimman edulliset lennot.

Kyseessä oli pisin yksittäinen matka, jonka olin koskaan tehnyt.

Jaksoin kaivaa matkapäiväkirjani esiin vasta istuessani lentokoneessa pitkällä Euroopan yläpuolella. Ihailin ikkunasta rakastamiani Alppien lumihuippuja. Ensimmäinen lentoni matkalla Thaimaahan laskeutuisi kohta Milanoon.

Yleensä olen tarkka lähtöselvityksessä ja muistan aina tarkistaa, että laukkuun kiinnitetään varmasti oikean kaupungin tunnus. Jotenkin sekin pääsi aamuvarhaisella Helsingissä unohtumaan. Kuuntelin nuoren neidin varoitteluja mahdollisesti liian suuresta käsimatkatavarasta, mutta uskalsin silti lähteä sen kanssa matkaan. Vasta kansainvälisellä puolella huomasin, että matkatavarakuitissa lukee matkalaukkuni matkustavan Milanon kautta Abu Dhabiin ja That’s it!

Pitkälle matkalle varustauduin kahden laukun voimalla.
Sininen matkusti koneen ruumassa, musta oli käsimatkatavarani.

Matkalla bongasin koneesta lumihuippuiset Alpit.
Kuva on tosin lainattu Finnairilta.

Halusin lentää Thaimaahan mahdollisimman halvalla.
Siksi lentoreittini kulki monen mutkan kautta.

Kiirehdin selvittämään asiaa. Virkailija oli jotenkin töpännyt, mutta asia luvattiin korjata. Vähän oloni oli epävarma, koska en enää nähnyt matkalaukkuani. Kuvailin sitä vain virkailijalle, joka antoi ohjeita radiopuhelimella jonnekin. Hän kuitenkin vakuutti, että nyt laukkuni lentää Bangkokiin asti ja minä sain uudet kuitit matkatavarasta.

Samalla huolehdin itsekseni, koska laukkuni oli painanut hiukan reilut 20kg ja tiesin, että viimeisen etapin Bangkokista Chiang Maihin lentäisin paikallisen halpalentoyhtiön Air Asian siivin. Heidän ruumaan menevän matkatavaran painoraja on 15 kg. Joutuisin siis maksamaan ylikiloja jo heti mennessä. Ellen sitten saisi tasattua painoa käsimatkatavaroihini.

Se olisi sitten sen ajan murhe. Nyt koneeni oli laskeutumassa Milanoon. Olin ollut niin ajatuksissani ja väsynyt koko lennon ajan, että aloin keskustelun vierustoverini kanssa vasta laskeutumisen aikana. Yllättäen selvisi, että mukava rouva oli myös matkalla Thaimaahan. Hänen oli tarkoitus olla reissussa reilut kolme viikkoa. Hänellä oli myös ystävä mukana, mutta tuo ystävä lähtisi kotiin jo kahden viikon loman jälkeen.

Milanon kentällä ehdimme juoda yhdessä cappuccinoa ja sain tilaisuuden tutustua paremmin Ailaan ja Mariin. He olivat todella mukavia ja meillä riitti juttua. Oli mukavaa, kun saattoi jättää matkalaukut jonkun huostaan vessassa käynnin ajaksi. Se on yksin matkustamisen yksi huonoimmista puolista. Vessaan on mentävä laukkujen kanssa. Niitä ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta lentokentillä. Siitä voi joutua vaikka kuulusteluun terroristiepäiltynä.

Ennen kuin nousimme jatkolennolle Etihad Airwaysin koneeseen Milanosta Abu Dhabiin, sain selville, että naiset aikovat viipyä ensin jonkun aikaa Bangkokissa ja suunnata sitten Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin. Kerroin, että aion itse olla Pohjois-Thaimaassa ensimmäiset kymmenen päivää. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja lupasimme yrittää löytää yhteistä aikaa vaikka illalliselle joku päivä.

Etihas Airwaysin lennolla riitti luksusta ihan turistiluokassakin

Lentokoneessa paikkamme olivat aivan eripuolilla, joten matkustin taas yksin. Etihad Airways teki todellakin vaikutuksen. Kone ei tullut täyteen, joten sain istua kahden hengen ikkunapaikalla aivan itsekseni. Koneen sisustus oli vaalea ja sai aikaan avaran hienostuneen vaikutelman. Jokaisella oli edessä olevan penkin selkään kiinnitetty oma tv-ruutu. Siitä pystyi katselemaan elokuvia, sarjoja tai dokumentteja. Mahdollisuus oli myös pelata erilaisia pelejä tai kuunnella musiikkia. Valikoimassa oli uusimpia albumeja maailman ykkösnimiltä.

Jokaiselle penkille oli tuotu valmiiksi tyynyt ja peitot. Minulla oli niitä siis kahdet. Kohta sen jälkeen, kun kaikki olivat löytäneet paikkansa, jakoivat lentoemännät jokaiselle vettä. Seuraavaksi saimme suuret lämmitetyt kosteat pyyhkeet siistiytymistä varten ja ruokailu MENUn. Myöhemmin tarjottavan ruuan sai siis valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Päätin, että syön lammasta ja passionhedelmäkakkua. Vielä, kun ihmettelin MENUta, jaettiin viimeinen yllätys. Se olikin kaikkein hauskin juttu. Saimme keltaiset sukat, silmälaput ja korvatulpat nukkumista varten. Siis WOW!

Lennot sujuivat paremmin kuin hyvin, mutta olin silti todella väsynyt, kun laskeuduimme Bangkokin uudelle Suvarnabhumin kansainväliselle lentokentälle. Aikaerosta ja pitkästä matkasta johtuen oli taas aamu. Abu Dhabissa olimme vaihtaneet vain nopeasti uudelle lennolle. Ehdin silti lyhyessäkin ajassa aistimaan arabimaailman taianomaisen tunnelman. Lentokentällä liikkui paljon "kaapuihin" pukeutuneita öljysheikin näköisiä arabimiehiä ja naisia abayoissaan. Tuhannen ja yhden yön tunnelmat saivat kuitenkin jäädä, kun oli jälleen noustava koneeseen.

Suvarhabhumin lentokenttä Bangkokissa on valtavan suuri

Bangkokissa odottelin matkalaukkuani uusien ystävieni Ailan ja Marin kanssa. He jäivät vielä seurakseni, vaikka saivatkin jo omat laukkunsa. Lopulta ymmärsin, että laukkuni ei tullut sittenkään Bangkokiin asti. Hyvästelin Ailan ja Marin ja lähdin tekemään katoamisilmoitusta. Mietin samalla kauhuissani, että kaikki vaihtokengät, puhelimen laturi, meikit, pesuaineet jne. olivat laukussa.

Miltään koneelta tai tiedostoista ei saatu selvyyttä, mihin laukkuni on jäänyt. Yritin selittää mitä Helsingissä oli tapahtunut. Virkailija nyökkäili ja hymyili. Olen käynyt useasti Thaimaassa, joten tiesin lähes varmasti, ettei hän ymmärtänyt, mitä sanoin. Hymy ja nyökkäily kuuluvat silti aina asiaan. Sain onneksi selitettyä, että jatkan parin tunnin päästä Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin Air Asian lennolla. Hän pyysi minua täyttämään lomakkeen, jossa kysyttiin mm. hotellin nimi, johon mahdollisesti myöhemmin löytynyt laukkuni voitaisiin toimittaa.

Enhän minä ollut varannut hotellia etukäteen. Halusin yrittää päästä Gap’s House majataloon, eikä sinne edes voinut varata majoitusta etukäteen. Minulla alkoi olla jo kiire jatkolennolle. Sain mukaani puhelinnumeron, johon voisin soittaa, sitten kun majapaikkani on selvinnyt.

Lentoaika Chiang Maihin on reilun tunnin. Kun istuin paikalleni, nukahdin välittömästi ja heräsin vasta, kun kone pysähtyi pääteaseman portille. Nukuin sikeästi ihan koko lennon: nousun, laskeutumisen, kentillä rullaamiset ja lentohenkilökunnan turvallisuusohjeet. Ajattelin ironisesti, että onhan tässä jotain hyvääkin. Eipä ole monia laukkuja raahattavana enkä joutunut maksamaan ylikiloistakaan.

Otin taksin tai oikeastaan tuk-tukin ja pyysin ajamaan River View Lodgeen, jota Mari oli suositellut. En oikein edes tiedä miksi. Olinhan suunnitellut jo pitkään majoittuvani Gap’s Houseen.

River View Lodge oli puutarhoineen ja pienine uima-altoineen ihan viehättävän näköinen. Onneksi kuitenkin muistin, että huone pitää nähdä ennen kuin maksaa majoituksesta. Vaatimukseeni suostuttiin ja pidin huonetta ankeana. Varsinkin, kun hinta yöltä oli 1450 THB. Tuk-tuk kuskini oli odottanut minua, joten hyppäsin taas kyytiin ja pyysin päästä Gap’s Houselle. Sain sieltä huoneen hintaan 550 THB / yö.

Kirjoittelen lisää Gap’s Hausesta, Chiang Maista ja hukkuneen laukun kohtalosta seuraavassa osassa. Se löytyy täältä!

Englanti Ehtymätön Runsaudensarvi – osa 5 Vielä kerran Lontoo

Kyllä tämä juttu on vielä kirjoitettava Lontoosta. Siitä kaupungista asiaa vaan tuntuu riittävän. Lähdetään tällä kertaa vähän niin kuin aikamatkalle Lontooseen. Vietimme pääsiäisen aikaan viikon päivät Lontoossa tyttäreni kanssa ja kaupunki johdatteli meitä moniin eri tunnelmiin useilla eri aikakausilla. Jo matkalla lentokentältä Lontooseen pääsimme tulevaisuuden tunnelmiin, kun ohitimme ensi kesän olympialaisten rakenteilla olevat puitteet. Huh-huh Kyllä urheilun vuoksi tehdään suuria juttuja.

Tulevaisuuden olympialaiset unohtuivat, kun lähdimme heti ensimmäisenä iltana ihastelemaan antiikkia Portobello Roadin markkinoille Notting Hilliin. Vaikka joukossa on paljon ihan krääsääkin, voi paikanpäällä tehdä myös löytöjä. Me tyydyimme Notting Hill aiheiseen seinäkelloon ja Audrey Hepburnin koristamaan korukelloon.

Korukello Portobello Roadin markkinoilta Lontoosta

Hepburn muuten syntyi Belgiassa, mutta oli englantilaisen isän ja hollantilaisen äidin tytär. Hän joutui kärsimään nälänhädästä toisen maailmansodan aikaan. Kun hänestä sitten tuli kuuluisa näyttelijätär, halusi hän hyödyntää julkisuusarvoaan mahdollisimman paljon humanitääriseen työhön maailman lasten auttamiseksi. Hän toimikin kuolemaansa asti UNICEFin hyvän tahdon lähettiläänä. Jo pelkästään Audrey Hepburnin kuvaa katsellessa tulee nostalginen olo.

Kehystimme Lontoosta ostettuja kortteja sisustustauluiksi

Seuraava päiväkin vei meidät ihanien sisustustaulujen ja vanhanajan tavaroiden maailmaan. Camden Town muuttuu moneksi vierailijan tarpeiden mukaan. Aikaisemmilla kerroilla olen ostellut sieltä lähinnä vaatteita ja koruja. Nyt joka paikka tuntui pursuavan sisustustavaraa. Niinhän se on, että sellaisiin asioihin kiinnittää huomiota, mitkä tuntuvat itselle tarpeellisilta.

Tämän matkan seurauksena matkalaukku täyttyi sisustustavarasta

Lontoon pääsiäismaanantai aukeni kylmänä ja sateisena. Se oli siis erittäin hyvä päivä tutustua muumioihin ja ikiaikaisiin kivipatsaisiin British Museumissa. Pääsy tähän varkaiden museoon on maksuton. Varkaiden museoksi sitä kutsutaan siksi, että siellä on mittaamattoman arvokkaita aarteita joka puolelta maailmaa. Maalaisjärjen mukaan ne kuuluisivat kotimaihinsa. Aikojen saatossa ne ovat kuitenkin päätyneet Britanniaan ja ovat nyt kaikkien ihailtavana British Museumissa. Paikka on aivan valtava eikä yhden päivän aikana jaksa millään kiertää kaikkea.

Ajatukset saavat siivet näiden tuhansia vuosia vanhojen muumioiden lähellä

Millaisen elämän hän on elänyt?

Vanhat esineet, luut ja muut laittavat ajattelemaan. Ihmiset ovat eläneet elämäänsä myös tuhansia vuosia sitten. Minkälaisia iloja ja suruja heidän elämäänsä kuului silloin? He eivät varmasti osanneet aavistaa, että me katselemme heidän jäänteitään ja aikaansaannoksiaan museossa vielä tuhansien vuosien jälkeen. Jokaisesta meistäkin aika jossain vaiheessa jättää ja maailma jatkaa silti kulkuaan eteenpäin. Ihmiselämän suhteuttaminen kokonaisuuteen aukaisee silmät tosiasialle. Me olemme täällä vain lainassa ja hyvin pienen hetken. On täysin itsestämme kiinni mitä jätämme jälkeemme ja miten elämän kallisarvoiset hetket käytämme.

Meksikolaisia naamareita British Museumissa

Jäimme myös miettimään miten näitä valtavia
kivipatsaita on aikaoinaan tuotu Britanniaan

Pääsimme suurien ajatusten ääreltä kepeämpiin tunnelmin siirryttyämme museovierailun jälkeen kaakaolle Covent Gardeniin. Paikka on aivan ihana myös sateisella ilmalla. Suurella katetulla markkina-alueella on paljon ohjelmaa pyhäpäivisin. ViisastenMatkan facebook-sivuilta löytyy lyhyt videopätkä meidän ihanasta Covent Garden hetkestä. Käy katsomassa!

Covent Garden oli koristeltu pääsiäisen
kunniaksi aiheeseen sopivalla tavalla

Thriller musikaali täytti odotuksemme

Illalla pääsimmekin seuraamaan ehkä koko reissun odotetuinta osuutta. Kyseessä oli tietenkin Michael Jackson musikaali Thriller. Esiintyjät oli todellakin valittu huolella. Pieni afrotukkainen Jackson 5 solisti hellytti kaikkien sydämet kirkkaalla äänellään ja rohkealla esiintymisellään. Väliajan jälkeen taas haukoimme henkeä, kun lähes täydellinen Michael Jackson klooni saapui lavalle. Hän tanssi hengästyttävän hyvin Smooth Criminal biisin Michael Jackson tyyliin. Silti se ei ihan yltänyt alkuperäisen tasolle. Kukaan ei voi kuitenkaan korvata Michael Jacksonia täydellisesti. Silti itse musikaali oli nautittava. Siinä ei varsinaisesti ollut tarinaa, mutta saimme nauttia aikamatkan Michaelin hittien muodossa aina 60 luvulta 2000 luvulle asti.

Pääsin tuijottelemaan Michael Jacsonia silmiin
Madame Tussaudsin vahakabinetissa

Emilia puolestaan hakeutui Ronaldon kainaloon

Samoilla vuosikymmenillä jatkoimme seuraavana päivänä Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Pidin alun perin lippuja sinne liian kalliina ja olisin jättänyt koko paikan väliin. Tyttäreni kuitenkin halusi ehdottomasti käydä siellä. Niinpä suostuin ostamaan RyanAirin lennolla priority liput. Ne maksoivat kahdelta henkilöltä yhteensä 55 euroa.

Kuninkaallisia kuvasimme kohteliaasti vain kauempaa,
vaikka kyseessä olikin vahakabinetti

Yllätyksekseni nautin paikasta suunnattomasti. Tapasimme monia julkkiksia vahanuken muodossa, mutta koimme myös muita hienoja elämyksiä. Erityisesti pidin The Spirit of London vaunuajelusta. Matkalle oli rakennettu erilaisia maailmoita aina 1400-luvulta lähtien. Näimme miten kuninkaalliset elivät ja kuinka rahvas taisteli samaan aikaan kaduilla rottien ja monien vaarojen keskellä. Vaikuttavuutta lisäsi hajut, jotka auttoivat eläytymään tunnelmaan. Keskiajalla ei haissut hyvälle. Ihmiset eivät päässeet peseytymään ja ruuatkin pilaantuivat helposti.

Madame Tussaudsin kabinetti ei ole vain julkkiksia täynnä.
Keskiajalla ei ollut turvallista, kuten museossa opimme.

Tavallisten julkkisten lisäksi tutustuimme Tussaudsilla myös erilaisiin supersankareihin. Hienosti tehty 4D animaatio oli vaikuttava kokemus. Puhumattakaan siitä, kuinka korkealle adrenaliinit nousivat pelottavassa kauhutunnelissa. Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella vierailua Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Kabinetilla onkin huiman pitkä historia. Marie Grosholtz eli Madame Tussauds perusti ensimmäisen pysyvän vahanukkenäyttelyn Lontooseen Baker Streetille jo vuonna 1835.

Vahakabinetissa pääsimme myös SpiderManin lähelle

Muutaman tunnin vahakabinettivierailun jälkeen lähdimme valokuvaamaan Lontoon perinteisiä ja niin upeita nähtävyyksiä. Päivä tuntui olevan tarkoitukseen täydellinen, sillä aurinko paistoi ja muutamista tummista pilvistä huolimatta koko kaupunki tuntui kylpevän auringon valossa.

Big Benin kello käynnistettiin jo vuonna 1859

London Eye puolestaan avattiin vasta vuonna 1999

Piccadilly Circus on Lontoon teaatterimaailman keskus. Nykyään
tunnusmerkkeinenä ovat Lordi Shaftesburyn suihkulähteen ja Anteros-
veistoksen lisäksi valtavat valomainostaulut. Alunperin
Piccadilly Circus rakennettiin jo vuonna 1819.

Tower Bridge sijaitsee vanhan Lontoon keskustan yhteydessä.
Towerissa säilytettään edelleenkin kuninkaallisten kruununjalokiviä.
Tower Bridge valmistui vuonna 1894.

Lontoo pystyy johdattamaan vierailijansa yhä uudelleen ja uudelleen erilaisiin tunnelmiin eri aikakausilta. Saimme edulliset viime hetken liput päivänäytökseen jo 26 vuotta Lontoossa esitettyyn musikaaliin The Phantom of the Opera. Sen ensi-ilta oli 9.10.1986 Her Majesty’s teatterissa ja siellä se pyörii edelleenkin. Mikä upea kokemus se taas olikaan. Kotona voi syödä ihan hyvillä mielin taas monta päivää kaurapuuroa ja hernekeittoa jotta saadaan budjettivaje tasoitettua.

Holland Parkin japanilaistyylinen puutarha on kaunis kuin maalaus.

Istutukset on suunniteltu niin, että kukkaloistoa
riittää varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

Pääsiäislomamme alkoi jo kallistua loppuilleen, kun päätimme mennä päiväkävelylle aina niin ihastuttavaan Holland Parkiin. Siellä oli hyvä miettiä tulevaisuutta ja menneisyyttä. Lueskelimme muistokirjoituksia penkeissä ja mietimme niissä kuvattujen ihmisten kohtaloita. Yksi penkki oli omistettu vain muutaman kuukauden ikäisenä kuolleen vauvan muistolle. Jossain ylistettiin rakkauden sanoin isoäitiä, joka oli rakastanut Holland Parkia. Eräs penkki kertoi miehestä joka oli vaikean sairauden keskellä löytänyt täältä rauhan.

Holland Parkin tunnelmaa voisi hehkuttaa vaikka kuinka paljon.

Vaikka kesä ei ollut pääsiäisen aikaan kunnolla saapunut vielä Lontooseenkaan, kukoisti puisto kevätkukkien ja kirsikkapuiden voimin. Riikinkukoillakin oli kevättä rinnassa ja se aika vuodesta. Saimme vangittua videolle heidän lemmenhetkensä. Videon jossa tehdään uusia riikinkukkoja voi käydä katsomassa Viisastenmatkan facebookissa.

Riikinkukko uros oli lemmekkäällä päällä. Todisteet saimme videolle,
jonka voi katsoa ViisastenMatkan facebook sivuilla.

Sokerina pohjalla pääsimme viimeisen päivän kunniaksi tutustumaan aikaan, jolloin ihminen ei ollut vielä olemassakaan. Luonnonhistoriallisessa Museossa South Kensingtonissa ei ole tyydytty rakentamaan pelkästään aidon kokoisia luurankoja dinosauruksista. Pääsimme ihan lähikontaktiin pelottavan aidonnäköisen T-Rexin kanssa. Tuo valtava jättiläinen ärjyi museossa kuin Jurassic Park elokuvassa ikään. Sitäkin ihmettä voi käydä ihastelemassa videopätkältä ViisastenMatkan facebook sivuilla. 

Luonnonhistoriallisessa museossa näimme mm. kauan
sitten sukupuuttoon kuolleen sapelihammastiikerin kallon.

National History Museum on myös maksuton nähtävyys Lontoossa. Tapasimme siellä dinosaurusten lisäksi monia täytettyjä eläimiä ja pääsimme hämmästelemään lähietäisyydeltä esimerkiksi sinivalaan kokoa. Löysimme museosta oman osaston, jossa kerrottiin ihmisen biologiasta ja neurologista sekä koimme miltä tuntuu, kun maanjäristys yllättää kaupassa. Kyllä riitti taas monenlaista pohtimista myös tämän museokäynnin jälkeen.

Kuvassa on T-Rexin luuranko. "Henkiin herätetty" jättiläinen
karjuu videoleikkeellä ViisastenMatkan facebook sivuilla.

Koko lähes viikon mittaisen Lontoon matkan ajan käytimme paljon punaisia Lontoon busseja. Olimme hankkineet seitsemän päivän travel cardit, joilla pystyimme matkustamaan lähijunissa, metroissa ja busseissa. Bussilla matkustaminen oli hitaampaa ruuhkien vuoksi. Silti se oli suosikkimme. Samalla oli kiva ihastella maisemia ja nähdä kuinka tuon monimuotoisen kaupungin tunnelmat vaihtuivat hitaasti ääripäästä toiseen. Tuntui, että bussilla matkustaessa pysyi sielukin muutoksessa mukana.

Bussin ikkunasta on hauska seurata maisemien vaihtumista.

Lontoon taksitkin näyttävät arvokkaan hienoilta. Useimmiten ne ovat mustia.
Tässä kuitenkin todistusaineistoksi takseja myös värikkäämmästä päästä.

Tämän jutun myötä vaikenen Lontoosta ja Englannista ainakin toistaiseksi. Siirrytään seuraavassa jutussa ihan erilaisiin tunnelmiin:)

Aiemmin ilmestynyt "Englanti Ehtymätön Runsaudensarvi" -sarjan
osa 1 Yksin vaan ei yksinäisenä Cambridgessa

osa 2 Lontoon Taika

osa 3 Sykähdyttävä Lontoo

osa 4 Koko maailma maistuu Lontoossa

Englanti Ehtymätön Runsaudensarvi – osa 4 Koko maailma maistuu Lontoossa

Englantilaista keittiötä pidetään yhtenä maailman surkeimmista. Vanha vitsikin tietää kertoa stereotypioista seuraavasti:

”Taivaassa on ranskalainen kokki, englantilainen poliisi, italialainen rakastaja ja saksalaiset järjestävät kaiken. Helvetissä taas kokkaa englantilainen, poliisi tulee Ranskasta, rakastaja on saksalainen ja italialaiset järjestävät kaiken.”

En ole itsekään fish&shipsin tai munuaispiirakan ylin ystävä. Lontoo sen sijaan on yksi maailman kulinarismin keskuksista. Lontoossa voi syödä minkä maalaista ruokaa tahansa.

China townista löytyy kiinalaisia ravintoloita, joissa voi maistella kiinan makuja kalliissa huippuravintoloissa tai kohtuuhintaisissa kansanravintoloissa. Makuja löytyy varmasti kaikista Kiinan maakunnista. Ruuan kanssa voi juoda teetä vaikka litratolkulla. Ainakin Lontoon kiinalaiset näyttivät täyttävän teellä myös ovat termospullonsa. Monissa ravintoloissa on tarjolla valmiiksi suunniteltuja ateriakokonaisuuksia. Ainoa huono puoli oli, että ne oli tarkoitettu aina kahdelle ja minä kun olin reissussa yksin.

China Townista löytyy kiinalaista ruokaa joka tavalla

Liverpool Streetin aseman lähettyvillä pidetään valtavat Petticoat Lane markkinat. Siellä pääsin maistelemaan indonesialaista ruokaa. Noodelit olivat paksuja ja makeahkossa kastikkeessa. Ajattelin lämmöllä Plan kummityttöämme Itä-Timorissa nautiskellessani tätä eksoottista annosta.

Yksi rakkaimmista matkustusmaistani on Espanja. Ihanista Espanjan mauista pääsee nauttimaan myös Lontoossa. Leicester Squarin lähellä on yksi parhaista espanjalaisravintoloista. Aivan mielettömän hieno tunnelma, upeita tapaksia, hyvää viiniä eikä edes kovin kallista. 

Espanjalaisherkkuja Lontoossa

Monenlaiset intialaiset ja japanilaiset herkut odottavat Lontoossa. Myös italialaisia ravintoloita on joka lähtöön avaran tyylikkäistä trendiravintoloista pieniin tunnelmallisiin ruutupöytäliina- paikkoihin. Kuuma lasagne maistuu erinomaiselta punaviinin kanssa kylmänä sadepäivänä, joita Lontoossa tuntuu riittävän.

Perienglantilaisesta pubiruuasta on myös monentasoisia versioita olemassa. Pahimmillaan lautasella komeilee liikasuolainen täytetty piirakka vihreiden herneiden ja ruskean kastikkeen kanssa. Löysin oman piirakkani sisältä sileää vauvanruokaa muistuttavaa lihamössöä. Tyttäreni taas söi vetistä löysää pakastekalaa paksujen nahistuneiden ranskalaisten kanssa. Annos oli pohjanoteeraus fish&shipsista.

Parhaimmillaan viihtyisässä ja siistissä pubissa kannetaan eteen suussa sulavaa paistettua possua tai lammasta. Palvelu on hyvää ja hinnat kohtuullisia. Kyytipojaksi pubissa tulee ensimmäisenä mieleen tilata olutta, mutta aivan hyvin ruuan kanssa voi pubissakin juoda hyvää viiniä. Lämmöllä muistelen Liverpool Street aseman lähistöllä sijaitsevan Greene King pubin tarjontaa huippuystävällistä henkilökuntaa, maukasta ruokaa ja erinomaista viiniä. 

Greene King pub on vailla vertaa siisteydessä,
palvelussa ja ruuan maukkaudessa

Erilaisilta markkinoilta ja toreilta saa monesti hyvää ruokaa erinomaisella hinnalla. Ainakin kreikkalainen pikaruokapaikka on jäänyt mieleeni. Se oli muistaakseni Notting Hillissa Portobello Roadin markkinoiden aikaan. Joulun tienoilla joka paikassa oli joulutoreja, joista saattoi ostaa saksalaisia makkaroita ja englantilaista mulled winea. 

Mulled Wine kirsikoilla Lontoon joulutorilta

Lontoossa on myös koettava Afternoon tea. Parhaimmillaan se on jossain upeassa vanhassa hotellissa. Pianomusiikista nauttien teehetki voi venyä parinkin tunnin mittaiseksi. Vastapaistetut kotitekoiset sconssit ovat aivan ehdottomia. Usein tarjoiluun kuuluu myös suolaisia leipiä ja monelaista makeaa herkkua. Kalleimillaan afternoon tea maksaa hyvinkin £50 /henkilö. Halvemmallakin pääsee varsinkin jos katselee tarjouksia netistä jo etukäteen. Esimerkiksi http://afternoontea.co.uk/ on hyvä paikka vertailla hintoja bongailla tarjouksia. Pöytä kannattaa yleensä aina varata etukäteen. Useimmiten teelle vaaditaan myös siistiä pukeutumista. 

Afternoon Tea tuo hymyn huulille

Yhdellä reissulla missasin afternoon tea jutut ihan totaalisesti. Viimeisenä iltana kuuden aikaan istuin lähimpään kahvilaan ja ajattelin tilata edes teetä lievittääkseni pahinta pettymystä. En vaivaantunut kahvilan risaisista penkeistä vaan pyysin pannullisen teetä. Se oli hyvää ja höyryävää, joten ajattelin tilata kakkupalan sen kaveriksi. Keskustelu tarjoilijan kanssa sujui kutakuinkin näin:

”Haluaisin tilata jotain ihanaa kakkua teen kanssa”
”Vai niin, minkähän laista kakkua tarkoitat?”
”Juustokakku on parasta, otan sitä”
”Sitä ei ole”
”No okei, otan suklaakakkua”
”Ei ole sitäkään enää”
”Tiramisukin on hyvää, saanko sitten sellaisen”
”Sekin on loppu”
”No mitä teillä sitten on? Voinko tulla katsomaan valikoimaa?”

Valitsin valkosuklaakakun, joka näytti erittäin herkulliselta. Valitettavasti maku ei ihan noussut ulkonäön tasolle. Ei se kakku nyt pahaakaan ollut, mutta ei oikein hyvääkään.

Eräällä reissulla etsimme minun toivomuksestani mieheni kanssa afrikkalaista ravintolaa. Sellainen löytyikin King’s Cross aseman läheisyydestä. Minulle afrikkalaisessa ravintolassa syöminen oli tuttua jo Berliinin matkaltani, mieheni ilme taas oli näkemisen arvoinen, kun ruoka tuotiin hänen eteensä. Lopulta kuitenkin nautimme molemmat käsin syömisen ja eksoottisten makujen luomasta intensiivisestä tunnelmasta suunnattomasti. 

Ilmeellä afrikkalaisessa ravintolassa

Kylläpä hyvien ravintoloiden nimet ja sijainnit ovat unohtuneet mielestäni. Haluaisin antaa täsmällisempiä vinkkejä hyvistä ruokapaikoista ja elämyksistä maukkaan ruuan parissa. Onneksi nousemme tyttäreni kanssa huomenna aamulla lentokoneeseen, joka vie meidät Lontooseen. Sitten voin päivittää näitä ruokajuttuja suoraan paikanpäältä käsin tai ainakin heti reissumme jälkeen.

Toivottavasti ehdimme tällä reissulla tutustumaan myös aikaisemmin väliin jääneisiin kohteisiin. Yritämme ainakin vierailla National Galleryssa, British Museumissa ja National History Museumissa. Ehkäpä näemme myös Michael Jackson musikaalin. Päivitän uusia juttuja tänne jollakin aikataululla. Laittakaa toivomuksia siitä mitä meidän tulisi tehdä paikan päällä ja kertoa sitten kokemuksistamme.

Lisää juttua Lontoosta seuraavassa osassa Vielä kerran Lontoo 

Aiemmin ilmestynyt "Englanti Ehtymätön Runsaudensarvi" -sarjan
osa 1 Yksin vaan ei yksinäisenä Cambridgessa

osa 2 Lontoon Taika

osa 3 Sykähdyttävä Lontoo