Kesäseikkailu osa 5 – Villi Slovenia – Bled Järvellä

Fiilistelin vielä aamullakin hetken ihanalla parvekkeellani ennen kuin lähdin liikkeelle. Kuulin jostain kaukaa vaimean kirkon kellojen soiton. Taivas näytti siniseltä ja siellä leijaili vain muutamia pieniä pilvenhattaroita. Eilisen illan sateesta ei ollut enää tietoakaan. Päätin lähteä rauhalliselle aamiaiselle johonkin Bledin kahviloista.

Istuin cappuchinon, tuoremehun ja croissantin kanssa ainakin tunnin viehättävässä kahvilassa. Taustalla soi vaimeana kaunis musiikki ja seurailin ohikulkevia ihmisiä miettien mihin kukakin oli menossa. Jalkani olivat olleet illalla todella kipeät ja niissä oli useampi rakko. Onneksi tänään voisin ottaa vaan rennosti. Lisäksi olin valinnut jalkaani eri kengät. ”Ehkä ne ärsyttäisivät vaihteeksi eri kohtaa jaloistani.”

Bledin linna heijastuu järven kirkkaaseen veteen

Bledissä tulee hyvälle tuulelle, kun katselee rakastuneita pariskuntia

Lumpeet kukkivat ihanissa maisemissa

Sorsien syöttäminen näissä maisemissa on suorastaan sielunhoitoa

Lähdin kävelemään hitaasti järven ympäri kulkevaa kävelytietä. Pysähtelin paljon ja nautin ihanasta tunnelmasta huippukauniissa maisemissa. Bled Järvi on pienempi kuin Bohinj. Lisäksi sen ympärillä on enemmän rakennuksia. Jopa saaressa keskellä järveä on kaunis valkoinen kirkko. Vesi järvessä on aivan yhtä kirkasta kuin Bohinj Järvessä oli ollut ja vuorten silhuetit heijastuivat täälläkin veden pinnasta yhtä kauniisti. Katselin lumpeen kukkia, joutsenia, lintuja syöttäviä ihmisiä ja rakastuneen näköisiä pariskuntia. Eihän siinä voinut muuta kuin tulla hyvälle tuulelle.

Pian saavuin kohtaan, jossa näin ihmisiä istumassa veneissä. He odottivat veneen täyttymistä, jotta pääsisivät sen kyydillä tutustumaan saareen ja siellä sijaitsevaan kirkkoon. Päätin hypätä mukaan. Rauhalliseen olotilaani sopi paremmin kuin hyvin istuskeleminen keinuvassa avoveneessä kauniin järven aalloilla aurinkoisena päivänä. Jouduimme odottamaan vielä puoli tuntia ennen kuin veneessä oli kuljettajamme mielestä tarpeeksi ihmisiä. Sitten lähdimme matkaan. Veneessä ei ollut moottoria, vaan kuljettaja huopasi venettä eteenpäin seisaaltaan. Kyyti oli tasaista ja rauhallista.

Veneen kuljettaja ei halunnut lähteä ennen kuin vene oli täynnä. 

Vene lipui järvellä ilman moottoreita kuljettajan käsivoimin

Tutustuin matkan aikana indonesialaiseen tyttöön, joka oli työharjoittelussa Sloveniassa. Hänen kanssaan kiertelimme pientä saarta ja kävimme sisällä valkoisessa kirkossa, siellä roikkui katosta köysi, josta nappasin kiinni ja kiskaisin muutamia kertoja. Kirkon kellot alkoivat soida ja kuvittelin kuinka ääni kantautuu pitkälle ympäröivää järveä pitkin. ”Olikohan täällä aamullakin joku vetelemässä köydestä?”, ajattelin, kun muistin kuulleeni kellojen soiton terassilleni asti.

Ihmisiä nousi järvestä saarelle. He olivat tulleet uiden vastarannalta. Ihan kiva vaihtoehto sekin, mutta kuinka hyvin bikinit ja uimahousut sopivat ainoaksi asusteeksi saarelle, jossa oli jotenkin harras tunnelma sitä hallitsevan kirkon vuoksi. Kirkon torniinkin olisi päässyt kiipeämään, mutta jätin sen väliin. Saarelta näki joka suuntaan järvelle muutenkin. Bledin linna komeili yhdellä rannalla ja vuoret kohosivat suojaamaan kaunista järveä. Monet olivat soutelemassa tai uimassa kristallinkirkkaassa vedessä. Puolen tunnin saarivierailu oli riittävä ja nousimme uudelleen veneeseen, jossa kuljettajamme jo odottelikin.

Saaren venelaiturilta lähtee kiviportaat ylös kirkolle 

Maisemat ovat hienot vaikkei kiipeäisikään kirkon torniin

Kirkossa pääsee soittamaan kelloja

Bledin linna on upea ottipa kuvan mistä suunnasta tahansa

Katselin jo veneen kyydistä auringossa kylpevää ihastuttavaa Vila Prešerenin terassia. Istahdin pöytään aivan rantaveden tuntumaan. Sitä varjosti suuri vanha puu ja miljöö huokui vanhan ajan arvokasta tunnelmaa. Lähes välittömästi pöytäni viereen ilmestyi nuori hyvin englantia puhuva erittäin kohtelias tarjoilija. Hän toivotti minut tervetulleeksi ja ojensi juoma- ja ruokalistat. En ollut vielä nälkäinen, joten päädyin nauttimaan lasillisen paikallista vaaleanpunaista kuohuviiniä. Sen lisäksi tilasin kylmän mangosmoothien. 

Hetki järven rannalla luksusjuomien kanssa 1800-luvulla rakennetun huvilan terassilla oli täydellinen. Joutsenet uiskentelivat kirkkaassa vedessä ja aurinko paistoi. Katselin vastarannalle metsän keskelle aukenevaa nurmikaistaletta. Siellä olin edellisenä päivänä liukunut vaunulla alas rinteeseen rakennettua kiskoa pitkin. Maistoin kuohuviiniä. Sen kuplat pirskahtelivat ja tunsin, kuinka raikas ylellinen maku levisi suuhuni. Juoman vaikutus kohotti tunnelmaa entisestään. Se suorastaan kruunasi täydellisen hetken.

Paikallinen vaaleanpunainen kuohuviini ja mangosmoothie
 Bled Järven rannalla

Bled Järvellä asustaa useita joutsenia

Vila Prešerenin terassilla voi istua aivan veden äärellä

Nautiskelin vielä pitkään järvimaisemasta ja siitä, että minulla ei ollut kiire minnekään. Söin seuraavassa ravintolassa lounasta ja aikaisemmin niin väsyneet jalkani alkoivat tuntua taas käyttökelpoisilta. Niinpä päätin lähteä kipuamaan 100 metrin korkeudessa vartioivalle Bledin Linnalle. Reitti kulki kiemurrellen jyrkkää seinämää, jota onneksi varjosti tiheä kasvillisuus. Kuumassa auringonpaisteessa kulku olisi ollut vielä paljon raskaampaa.

Ylhäällä katselin maisemia vain linnan ulkopuolelta. Myöhemmin kuulin, että sisäpihalta näkymä olisi ollut aivan huikea. Ystäväni kertoi, kuinka ylhäältä katsottuna näytti siltä kuin järvessä uimassa olevat ihmiset leijailisivat ilmassa. Vesi on niin kirkasta. Ulkopuolella parhaan näköalan edessä on korkea muuri eikä minusta ollut muurille kiipeäjäksi, vaikka joku uhkarohkea näytti niin tekevänkin. 

Bledin linna on noin 100 metrin korkeudessa ja näkymät sen mukaiset

Joku hurjapää uskaltautui seisomaan muurille.
Hän sai varmaan hienoja valokuvia.

Jyrkässä rinteessä portaat kulkevat siksakia

Kuuntelin hetken linnan lipunmyyjän ja asiakkaan keskustelua. ”Luottokortilla ei voi maksaa, koska laitteisto meni rikki pari päivää sitten salaman iskiessä linnaan. Silloin ei naurattanut. Salama iski sisäpihalle ja tuli portista ulos iskien lipunmyyntikojuun. Tilanne tuntui todella pelottavalta”. Kyse oli ilmeisesti samaisesta myrskystä, jonka aikana jouduin raekuuron piiskaamaksi Bohinj järveä ympäröivässä vuoristossa.

Myrskystä ei ollut enää tietoakaan. Vaatteeni tuntuivat liimaantuvan ihoon kiinni, koska oli niin kuuma. Niinpä päätin levähtää auringon paisteelta suojaisella penkillä hetken, ennen kuin lähdin astelemaan portaita ja jyrkkää rinnettä takaisin alas. Siellä jatkoin kierrostani järven ympäri rauhalliseen tahtiin.

Reitti on pääosin leveä asfaltoitu tie, joten kävelijöiden lisäksi näin paljon pyöräilijöitä, rullaluistelijoita ja perheitä rattaiden kanssa. Suurimman osan huomiostani varasti kuitenkin äärettömän kauniit järvimaisemat. Ne tuntuivat valtaavaan minut kokonaan ja oloni oli täydellisen onnellinen. Valokuvasin pientä kirkkosaarta joka suunnasta ja katselin järven kirkasta vettä. Se alkoi tuntua todella houkuttelevalta ja halusin mennä uimaan. 

Kirkkosaari rannalta kuvattuna

"Salainen" uimapaikkani näytti näin hienolta

Länsirannalla soutukeskuksen edessä on uimaranta ja näin siellä paljon ihmisiä ottamassa aurinkoa ja nauttimassa kesäpäivästä. Jostain syystä en kuitenkaan halunnut jäädä hälinän keskelle. Halusin nauttia järven kauneudesta aivan itsekseni. Jonkun matkaa käveltyäni, löysinkin sopivan salaisen uimapaikan kävelyreitin läheltä. Uskalsin jättää kaikki tavarani rannalle kun lähdin uimaan joutsenten lipuessa lähistöllä. Vesi oli ihanaa, se oli lämpimämpää kuin Bohinj järvessä, mutta silti aivan yhtä puhdasta ja pehmeää. 

Päivä oli vierähtänyt jo illan puolelle, kun saavuin takaisin Bledin keskustaan. Olin nauttinut järven ympäri kävelystä suunnattomasti. Ihaninta oli kiireettömyys. Uintihetken jälkeenkin istuskelin pitkät tovit kuivattelemassa auringonpaisteessa. Katselin kuinka joku syötti rantaveteen uineita joutsenia ja vain tunnelmoin hienoa päivääni.

Järven ympäri kävellessä pidin paljon taukoja mitä ihanammissa paikoissa.

Joutsenperhe söi hyvällä ruokahalulla tämän miehen heittelemiä ruohoja

Jäin viimeisen illan kunniaksi syömään tämän hienon alppihotellin terassille

Hiukseni olivat jo kuivuneet ja nälkä alkoi muistutella olemassa olostaan, joten istuin illalliselle hienon alppityylisen hotelliravintolan terassille. Siitä oli esteetön näköala järvelle ja sen vastarannalla kohoavalle Bledin linnalle. Paikka oli juuri sopiva viimeisen Bled-illan viettoon. Illallisen aikana aurinko laski mailleen ja linna näytti entistäkin uljaammalta iltavalaistuksessa. Päätin nauttia tuhdin aterian päätteeksi vielä kuuluisan Bledin kermaleivoksen. Eihän kaupungista voi lähteä maistamatta sitä. Hyvää se olikin eikä lainkaan liian makeaa niin kuin olin pelännyt.

Bledin kuuluisa kermaleivos

Illallispöydästäni oli esteetön näkymä järvelle

Iltavalaistuksessa linna näytti erityisen juhlavalta

Seuraavana päivänä ajelin sellaista tietä juliaanisten Alppien yli Soča laaksoon, että en unohda matkaa ikinä. Siitä voit lukea täältä.

Olen aiemmin julkaissut Kesäseikkailusta:

Osa1 - Villi Slovenia - Kranj

Osa2 - Villi Slovenia - Matkalla Bohinjiin
Osa3a - Villi Slovenia - Bohinj Järvellä: Vaellus Vogel hissiltä
Osa3b - Villi Slovenia - Bohinj Järvellä: Risteily Järvellä ja Saviča Putous
Osa 4 – Villi Slovenia – Vintgarin Kanjoni ja ensivaikutelmat Bled Järveltä

Kesäseikkailu osa 4 – Villi Slovenia – Vintgarin Kanjoni ja ensivaikutelmat Bled Järveltä

Aamiaisen jälkeen, kun pakkasin tavaroitani autoon, huomasin toisen takarenkaan kohdalla maassa ainakin tulitikkuaskin kokoisen koppakuoriaisen näköisen ötökän. ”Yritä nyt mönkiä siitä auton renkaan edestä pois, että pysyt hengissä.”, juttelin sille samalla, kun nostelin laukkuja autoon. Kuoriainen oli niin epämiellyttävän näköinen, että en halunnut koskea siihen siirtääkseni sitä pois. Eihän se raukka jutteluistani mitään ymmärtänyt. Ei auttanut muu kuin hypätä auton rattiin ja toivoa että se ehtii alta pois tai ainakin kuolee nopeasti.

Sain auton käynnistettyä, kun nuori arviolta noin 10v tyttö käveli auton takaa äitinsä kanssa. Seurasin heitä peilistä ja huomasin, että tyttö viittilöi minulle. Hän halusi, että en lähtisi vielä. Hymyilin, heilautin kättäni ja nostin peukaloni ylös näyttääkseni, että ymmärsin asian. Tyttö haki jostain pitkän tikun ja siirsi sen avulla valtavan ötökän turvaan. Minäkin olin asiasta helpottunut. Olihan tyttö juuri pelastanut yhden elämän. Kiitin häntä ja mietin, ”Tästä taitaakin tulla hyvä päivä.”

Matka Bohinjista Bled järvelle ei kauaa kestänyt. Vaikka ajoin vain keskustan läpi suoraan majapaikalleni, huomasin, että kyseessä on paljon vilkkaampi paikka kuin Bohinj oli ollut. Lisäksi kaikki näytti jotenkin kehittyneemmältä. Ehdin huomaamaan suuren ostoskeskuksen, monen monta ruokaravintolaa ja tietenkin kauniin järven, jonka ympärillä ihmiset kävelivät. ”Viihdyn täällä varmasti”, ajattelin.

Löysin majapaikkaani helposti, vaikka se sijaitsikin vähän sivussa keskustasta. Huoneessani oli oma parveke ja ruhtinaallisen hienot vuoristonäköalat. Olin liikkeellä aikaisin, joten en päässyt vielä majoittumaan. Sen sijaan minulle tuotiin kahvia ja omatekoista kakkua tervetulotoivotuksena. Emäntä oli jälleen superystävällinen. Se tuntui olevan Sloveniassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Sovimme, että voin jättää matkatavarat huoneeseeni ja kun tulen takaisin, on se myös siivottu.

Päätin hypätä takaisin autooni ja ajella Vintgarin kanjonille, johon halusin ehdottomasti tutustua. Sain hyvät ajo-ohjeet uuden majapaikkani emännältä. Jotenkin onnistuin kuitenkin sähläämään ja lähdin väärään suuntaan. Vastaan tulevien kaista oli aivan tukossa ja paikallaan seisovien autojen jono jatkui silmän kantamattomiin. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta kääntyä takaisin. Onneksi kartan lukutaidostani on sentään jotain jäljellä ja keksin kiertotien. Sitä ennen oli kuitenkin ajettava pitkät pätkät ennen kuin löysin paikan, mihin pystyin pysähtymään ja tutkimaan rauhassa karttaa. 

Perillä Vintgarilla minut ohjattiin pysäköimään alppiniittyjen viereen. Siitä oli vain lyhyt kävelymatka kanjonille. Onneksi niin, sillä molemmissa jaloissani oli valtavat rakot. Päätin, että tutustun kanjoniin todella rauhalliseen tahtiin. Aurinko oli alkanut paistaa todella kuumasti eikä Bohinj järvellä tutuksi tulleesta viileydestä ollut tietoakaan.

Vintgarin Kanjonin pysäköintipaikka sijaitsi alppiniittyjen vieressä

Vintgar on osa Triglavin kansallispuistoa

Jo ensivaikutelma Vintgarista on huikea

Vesi on täälläkin niin puhdasta, että sitä voi juoda

Maksoin pääsymaksun ja lähdin kävelemään puusta tehtyjä kävelyreittejä pitkin. Hyvin pian kävi selväksi, että kyseessä on todella upea paikka. Kävelytiet kulkivat korkealla veden pinnan yläpuolella, vesi virtasi puhtaana ja pauhaavana läpi kanjonin. Jyrkät kallion seinät kohosivat vielä korkealle ulottumattomiin molemmin puolin koskea. Ihailin paikkaa suorastaan suu auki välillä. Kyllä siinä unohtuivat kipeät jalatkin. Jossain vaiheessa vastaan käveli hääpari juhlavaatteissaan. Heitä seurasi joukko ihmisiä, jotka kantoivat kameroita ja muita valokuvaustarvikkeita. He ilmeisesti halusivat saada todella ikimuistoisia hääkuvia.

Kulkureitti kulkee suureksi osaksi korkealla
virtaavan veden yläpuolella

Reitiillä vesi laskee välillä pienistä putouksista

Hiidenkirnujen ja kurujen vuoksi virtaus lähes
pysähtyy välillä. Jyrkät senämät luovat upean kontrastin.

Rotkon loppupuolella maisema eiole enää yhtä dramaattinen

Esitteessä, jonka sain paikan päältä, kerrottiin hyvin vapaasti suomennettuna ja tiivistettynä näin: ”Radovna Joki virtaa 1600 metriä pitkässä rotkossa. Koko matkan pääsee kulkemaan rakennettuja kävelyteitä pitkin. Välillä ne muodostavat siltoja veden yli ja kulkevat toisinaan kalliomuodostelmien alta. Matkan varrella on useita pieniä vesiputouksia ja vastapainoksi syviä hiidenkirnuja, joiden kohdalla virtaus vaimenee ja vesi tuntuu lähes pysähtyvän. Rotkon toisessa päässä on 16 metriä korkea vesiputous Šum.” Ihmiset uivat sen alapuolelle muodostuneessa turkoosin sinisessä lammessa. Minulla ei ollut uimavarustusta mukana, joten tyydyin katselemaan muita.

Ihmisiä uimassa Šum vesiputouksen alapuolelle muodostuneessa lammessa

Šum vesiputous on 16m korkea. Alhaalla on paljon auringonpalvojia.

Puiset kulkureitit kulkevat välillä kalliomuodostelmien alta

Kyllä näissä maisemissa hymyilyttää

Kävelin samaa reittiä takaisin aina autolleni saakka ja lähdin etsimään ruokapaikkaa, josta majapaikkani emäntä oli maininnut. Ravintola löytyi helposti läheisestä pienestä kylästä. Kanat pyörivät suuressa ulkogrillissä ja kaikki pöydät olivat täynnä ruokailijoita. Hetken odoteltuani onnistuin saamaan pöydän itselleni. Huomasin nopeasti, että koko ravintolassa oli vain yksi tarjoilija. Hän oli jo hiukan iäkkäämpi rouva. Arvailin, että hän saattoi olla grillin luona hääräilevän miehen vaimo. Ehkä he pitivät ravintolaa kahdestaan. 

Tilasin tietenkin puolikkaan kanan. Sen verran herkullisilta vartaissa pyörivät siivekkäät näyttivät. Tuntui, että odottelin ruokaani ikuisuuden, mutta olihan se sen arvoista. Mehevä rapeakuorinen kana kunnon maalaislohkoperunoiden ja lisukkeiden kanssa oli aivan täydellinen valinta. Lähdin ajelemaan takaisin Blediin kylläisenä ja tyytyväisenä. Kuuntelin matkalla mukaani ottamia suomalaisia cdeitä. Se tuntui mukavan kotoisalta.

Pienen kylän ravintolan ulkogrillissä kypsyi herkullisia broilereita

Ihanaa ja yksinkertaista. Tätä kannatti odottaa

Suunnittelin, että lähden vielä laskettelurinteeseen rakennetulle liukuradalle Blediin. Paikan löytäminen ei onnistunut millään ja kyllästyin suhailemaan autolla mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Ajoin mm Bledin linnalle hurjan jyrkkää mäkeä ylös ja toisella kerralla jouduin kääntymään takaisin erittäin kapeassa paikassa tien päätyttyä. 

Luovutin etsimisen ja lähdin kauppaan. Alpeilla tila autoille on todella kortilla enkä minäkään löytänyt parkkipaikkaa mistään. Muutaman sadan metrin päässä keskustasta näin kuitenkin yhtäkkiä kyltin, joka osoitti aiemmin etsimälleni liukupaikalle. Maksoin kiltisti parkkimaksun ja kävelin ylös tuolihissin ala-asemalle. 

Laskettelurinteeseen oli viritetty kisko, joka mutkitteli alas tuolihissille. Kiskossa liukuviin vaunuihin mahtuu maksimissaan kaksi ihmistä ja vauhtia voi itse säädellä yksinkertaisella jarrulla. Ensin vain katselin muiden liukumista. Toiset päästelivät hurjalla vauhdilla lähes jarruttamatta. Toiset taas ottivat hyvinkin rauhallisesti ja näin jopa pienten lapsien tulevan radan alas yksinään. 

Niinpä minäkin uskaltauduin vaunun kyytiin kokeilemaan liukua. Jo matkalla ylös tuolihississä sain rahoilleni vastinetta ihaillessani upeita maisemia. Varmistelin vielä ylhäällä lähettäjältä, että vaunu ei varmasti voi missään tilanteessa irrota radaltaan. ”No problem”, mies nauroi. 

Tuolihissistä pääsi ihastelemaan Bled Järven kauneutta

Ylhäältä näkyi hienosti myös kuuluisa Bledin linna

Alas laskettelin tällaisella vaunulla 

Enhän minä ihan jarruttamatta uskaltanut laskea, mutta tarpeeksi vauhdikkaasti kuitenkin. Nautin kokemuksesta todella paljon. Vatsan pohjassa tuntui ja välillä uskalsin nostaa katseeni hienoihin maisemiin. Aivan liian pian lasku oli ohi. Olisin mennyt uudelleenkin jos se ei olisi ollut niin kallista. Tyytyväisenä päivän antiin, lähdin kauppaan hakemaan aamiaistarvikkeita ja pientä naposteltavaa illaksi.

Illan istuskelin hienolla terassillani jalat toiselle tuolille ylösnostettuina. Olipa ihanaa vain olla ja rentoutua aktiivisten päivien jälkeen. Kuulin, kuinka vesipisarat alkoivat rapista pikkuhiljaa muoviin, jolla terassi oli katettu. Alppisää oli jälleen vaihtunut. ”Huomenna lähden tutkimaan Bled Järveä tarkemmin”, ajattelin katsellessani vuorten silhuetteja. Siitä löytyy tarinaa täältä.

Illalla jalat oli pakko nostaa ylös. Kyllä päivän
seikkailut olivat silti turvotuksen ja rakkojen arvoista.

Olen aiemmin julkaissut Kesäseikkailusta:

Osa1 - Villi Slovenia - Kranj

Osa2 - Villi Slovenia - Matkalla Bohinjiin
Osa3a - Villi Slovenia - Bohinj Järvellä: Vaellus Vogel hissiltä
Osa3b - Villi Slovenia - Bohinj Järvellä: Risteily Järvellä ja Saviča Putous

Kesäseikkailu osa 3b – Villi Slovenia – Bohinj järvellä: Risteily Järvellä ja Saviča Putous

Seuraavana aamuna istuin aamiaisella ja katselin ikkunasta ulos harmaata ilmapiiriä. Kosteus nousi sumuna järvestä peittäen kaikki alleen. En pitänyt mitään kiirettä vaan söin yksinkertaista aamiaista kauan ja hartaasti. Pitkulaisen pöydän toiseen reunaan tuli nuori pariskunta ja he puhuivat suomea keskenään.

He kertoivat olevansa inter-raililla entisissä itä-blokin maissa. Sloveniassa heidän lempipaikakseen oli muodostunut Maribor. ”Kiva tietää, että sekin on mukava paikka. Minä olen menossa sinne vasta ihan reissuni loppupuolella.”, sanoin.

Toivottelimme lyhyen juttutuokion jälkeen toisillemme hyvää matkan jatkoa ja minä lähdin viimeinkin kohti uusia seikkailuja. Lähdin tällä kertaa kävelemään päinvastaiseen suuntaan kuin edellisenä päivänä. Itään päin kulkiessani saavuin Ribčev Laz turistikylään. Sen lähistöltä saa otettua kauneimmat valokuvat Bohinj järvestä. Minun kuvistani tosin tuli hiukan sumuisia kostean ilman vuoksi.

Kovin kauaa en ehtinyt kylää ihastella, kun päätin hypätä veneeseen, jonka kyydillä pääsisin järven toiseen päähän Ukanciin. Siellä olin jo käynyt, mutta täytyihän minun vähän risteillä kauniilla järvellä. Olin sitä paitsi kuullut jo Kranjissa hotellilla, että laivoilla kerrotaan matkustajille tarina Bohinj järvestä ja Triglav vuoresta. Sen halusin tietenkin kuulla.

Aamu näytti harmaalta ja kosteus tiivistyi järven päälle

Järven itäpäästä Ribčev Laz turistikylästä saa ehkä kauneimmat kuvat Bohinj Järvestä

Kylässä on pieni kaunis kirkko

Järvellä näkee heti aamusta melojia

Yritin maksaa kyytini jo heti veneeseen astuessani, mutta minulle sanottiin, että maksut kerätään myöhemmin. Istuin peräpenkkiin, josta näin hienosti joka suuntaan ja saatoin nauttia täysin siemauksin järven kauneudesta. Kaikki kanssamatkustajani olivat venäläisiä. He taisivat vielä ainakin suurimmaksi osaksi kuulua samaan seurueeseen. Keskustelukumppania en heistä saanut kielimuurin vuoksi, mutta hauska heitä oli seurata.

Heti alkumatkasta kasööri alkoi kerätä lippumaksuja. Keskivaiheilla istuva lihava venäläismies maksoi usean matkustajan liput. Minulta kukaan ei edes kysynyt maksua. Myöhemmin selvisi, että venäläinen oli epähuomiossa maksanut minutkin. Hän vain hörähti nauramaan ja huitaisi kädellään ilmaa. Hymyilin vastineeksi ja asia oli sillä kuitattu.

Koska vene oli täynnä venäläisiä, käännettiin kaikki puhe suoraan sloveniasta venäjäksi enkä ymmärtänyt yhtään, mitä pitkissä puheenvuoroissa kerrottiin. Se oli varmaan se tarina, joka jäi nyt sitten minulta kuulematta tai siis ymmärtämättä kokonaan.

Vene täyttyi venäläisistä matkustajista

Vaikka en ymmärtänyt mitään slovenian ja venäjän kielisistä
selostuksista, nautin kuitenkin kauniista maisemista matkalla

Mietin Ukancin leirintäalueella, jonne saavuimme veneen kyydillä, että mitä tekisin seuraavaksi. Halusin lähteä vierailemaan Saviča vesiputouksella, mutta epäilin jaksanko kävellä sinne asti. Olotila tuntui väsyneeltä ja jalatkin olivat turvoksissa vielä eilisistä lenkeistäni. Istuin leirintäalueen baariin ja kyselin tarjoilijalta kuinka pitkä kävelymatka putouksille on. ”Tästä noin puolitoista tuntia ja sitten vielä paikanpäällä 20 minuutin matka portaita ylös.”, hän sanoi. Päätin jo mielessäni, että kävelen majapaikalleni vajaan neljän kilometrin päähän ja menen sieltä autolla putouksille. 

Mieleni kuitenkin muuttui siinä istuskellessani. Aurinkokin alkoi taas pilkistellä ja kuivattaa ylimääräistä kosteutta ilmasta. Lähdin siis sittenkin hyvin merkitylle kävelyreitille. Sinne päästäkseni minun piti ensin kävellä pienen herttaisen taajaman läpi ja ylittää kauniin turkoosinsininen joki, jonka virtaava vesi oli aiemmin pudonnut Saviča putouksesta. Jatkoin matkaani alppipeltojen halki kohti vuoria ja metsää. Ohitin matkalla ihastuttavia alppitaloja ja ihastelin kauniita istutuksia niiden pihoissa ja parvekkeilla. 

Ukancin pieni herttainen taajama

Joen vesi oli matkannut pieniltä vuoristojärviltä Saviča putouksen kautta Ukanciin,
 josta se virtasi edelleen Bohinj järveen ja lopulta Mustaan Mereen saakka

Joku oli väsännyt alppitalon pihaan kyltit,joista selviää paljonko matkaa
on Euroopan kaupunkeihin. Ja löytyihän kylteistä myös Helsinki

Metsässä oli ihanaa kävellä. Hengitin taas kosteaa raikasta ilmaa ja aistin metsän monenlaisia tuoksuja. Väsymys tuntui haihtuvan ihan itsestään eikä turvonneet jalatkaan enää vaivanneet. Välillä kohtasin polulla vastaantulijoita. Heillä kaikilla oli hurmaava tapa tervehtiä. Pienet koululaispojat ottivat jopa lippalakit päästään ja pysähtyivät tervehtimään nyökkäämällä päätään alaspäin. Tulin niin hyvälle tuulelle, ettei aamun harmaasta tunnelmasta ollut enää tietoakaan.

Matka kului yllättävänkin nopeasti ja saavuin paikalle, johon muut olivat tulleet autoilla. Siellä oli muutama ravintola ja matkamuistomyymälä. Näin myös kyltin, jonka kohdalta alkoivat portaat putouksille. Koska sää oli muuttunut jo ihan aurinkoiseksi istuin terassille ja tilasin paikallisen unikonsiemen-, omena-, pähkinäkakun ja kahvin. Tunsin ansainneeni ne kävelyn jälkeen. Siinä nautiskellessani huomasin jonkun heiluttelevan minulle naapuripöydästä. No siellähän istuivat venäläiset ystäväni, joiden kanssa olin matkannut samassa veneessä. Kyllä maailma on pieni.

Metsäreitillä aamun harmaus ja väsymys unohtuivat

Vuoriston korkeuseroissa on jotain sykähdyttävän hienoa,
vaikka ylämäkeen onkin raskasta kävellä

Kakkukahvit maistuivat patikoinnin jälkeen. Perinteiseen slovenialaiseen
kakkuun oli leivottu omenan lisäksi unikonsiemeniä ja pähkinöitä.

Herkkuhetken jälkeen olin valmis aloittamaan kipuamisen portaita ylös. Portaita tosiaan riitti ja myös ihmisiä. Pysähtelin välillä aistimaan tunnelmaa ja lepäämään. Matkan huipennukseksi saavuin pieneen rakennettuun puutorniin, josta oli hieno näkyvyys Saviča putouksille. Vesi ryöppysi kapeana vanana vuoren sisältä. Se on niin puhdasta, että sitä voi juoda, sanotaan. Enkä epäile sitä lainkaan. Putouksen alapuolelle kertynyt vesi oli kauniin turkoosin sinistä ja kirkasta kuin kristalli.

Portaita ylöspäin oli aika ruhtinaallisesti. Välillä piti pysähtyä lepäämään

Saviča putouksen vesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda

Porrasurakka piti jaksaa myös alaspäin

Laskeuduttuani kaikki portaat alas, istuin jälleen hetkeksi terassille lepäämään. Olihan edessäni vielä puolentoista tunnin kävelymatka metsän halki Ukanciin. Mielessä kävi jo hypätä bussiin, joka näytti lähtevän ravintolan edestä. Mutta onneksi päätin kuitenkin kävellä takaisin. 

Ukancissa suuntasin oitis samaan ravintolaan, missä oli syönyt jo edellisenä päivänä. Nälkä olikin jo todella kova. Onneksi ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Lasagne oli erinomaista ja olutkin maistui todella ansaitulta. Olo oli mitä parhain ja päätin, että lähden hotellille, jotta ehdin uimaan vaihteeksi valoisaan aikaan.

Vaeltamisessa on se hyvä puoli, että syömispuolikin saa olla tuhtia ja kaloripitoista

Kuva on otettu päivällä veneen kyydissä, mutta siinä on
 hiukan sama tunnelma kun uintihetkessäni illalla

Ihanaa se uiminen olikin. Jalat olivat aivan tulessa pitkän kävelyn jäljiltä, mutta pehmeä vesi sai poltteen taukoamaan. Vesi oli niin kirkasta, että näin vaivattomasti varpaani ja pitkällä varpaiden alla sijaitsevan järven pohjankin. Uin niin kauas, että tunsin olevani keskellä järveä. Ilta alkoi jo pikkuhiljaa hämärtää, mutta ei ollut vielä pimeää. Järvellä ei ollut enää kuin muutamia ihmisiä melomassa kanooteillaan. Olo oli rauhallinen ja ympäröivät vuoret suorastaan vaikuttavan kauniit. Tyyntä veden pintaa ja siihen heijastuneita vuorten kuvia rikkoi vain omat rauhalliset uintiliikkeeni. En unohda sitä olotilaa koskaan.

Seuraavana päivänä lähdin tutustumaan upeaan Vintgarin kanjoniin ja sain kokea mieleenpainuvat ensivaikutelmat unohtumattoman kauniista Bled Järvestä Siitä voit lukea täältä.

Olen aiemmin julkaissut Kesäseikkailusta:

Osa1 - Villi Slovenia - Kranj

Osa2 - Villi Slovenia - Matkalla Bohinjiin
Osa3a - Villi Slovenia - Bohinj Järvellä: Vaellus Vogel hissiltä