Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille – osa 2a Chiang Mai hurmasi minut

Gap’s House majatalossa minua oli vastassa mukava mies. Hän puhui thaimaalaiseksi hyvää englantia. Lyhyen hotellin esittelykierroksen jälkeen vakuutuin, että haluan jäädä tänne muutamaksi yöksi. Minulle löytyi huone omasta bungalowista.

Gap's Housen on hauska majatalo

Lanna tyylinen mökkini kuten muutkin hotelliin kuuluvat rakennukset oli sisustettu antiikilla ja niitä ympäröi rehevä puutarha. Uima-allasta ei ollut ja huoneetkin olivat hiukan nuhjuisia. Jopa petivaatteet tuntuivat vähän kosteilta. Yleisvaikutelma oli silti siisti ja tunnelma mukava. Vuoteen sai katettua hyttysverkolla, mikä oli hyvä asia. Hyttyset viihtyvät varjoisassa rehevässä puutarhassa ja pääsivät helposti mökkeihin sisälle. 

Bungalow majoitus oli Gap’s Housen kalleimmasta päästä, vaikka huone ei maksanut kuin 550 THB yöltä. Tätäkin edullisempia huoneita oli tarjolla saman puutarhan yhteydessä sijaitsevassa ”rivitalossa”. Ne olivat hyvin kysyttyjä pitkään Thaimaassa oleilevien reppureissaajien ja elämäntapamatkaajien keskuudessa.

Huoneet olivat vähän nuhjuisia,
mutta yleisvaikutelma on siisti ja tunnelma mukava.

Selitin matkalaukkuongelmani Gap’s Housen isännälle. Hän lupasi soittaa puolestani lentokentälle, mikä oli suuri helpotus. Hän saa asian varmasti paremmin hoidettua thain kielellä, kun minä englanniksi. Kentältä sanottiin, että jos laukku löytyy, toimitetaan se suoraan Gap’s Houseen. Matkani oli siis jälleen kerran saanut jännittävä lisämausteen. Olinhan lähdössä neljän päivän polkupyöräsafarille jo parin päivän kuluttua. Luonnollisesti kaikki pyöräilyä varten varaamani vaatteet ja muut tarvikkeet olivat matkalaukussani, joka kiersi maailmaa itsekseen ties missä.

Tiesin, että asian murehtiminen ei auta yhtään. Niinpä lähdin bungalowiini siistiytymään ja ottamaan pienet päiväunet. Pidin kuitenkin mielessä, että sopeudun luultavasti nopeammin paikalliseen aikaan, jos en nuku päivällä liian kauaa vaan menen mieluummin illalla ajoissa nukkumaan.

Onneksi olin pakannut käsimatkatavaroihin valkoisen mekon, joten pystyin vaihtamaan vaatteet ennen liikkeelle lähtöä. Jalkoihin oli tosin laitettava samat kengät, vaikka ne tuntuivatkin jo erittäin epämukavilta. Matkalaukun hukkumisen vuoksi minulla ei ollut myöskään meikkejä. Iloisena yllätyksenä puhelimen laturi sentään löytyi.

Istahdin syömään läheiseen katukeittiön tyyliseen, mutta katettuun ruokapaikkaan. Se näytti siistiltä ja suositulta. Ne ovatkin parhaat kriteerit ruokapaikkaa valitessa Thaimaassa. Etenkin jos paikassa on paikallisia syömässä, voi olla vakuuttunut hyvästä valinnasta. Sain tälläkin kertaa ihanaa ruokaa ja taivaallisen hedelmämix-shaken. Makumuistot aikaisemmilta Thaimaan matkoiltani valtasivat mieleni. Mietin kuinka onnekas olin, kun edessäni oli koko pitkä loma ja sen myötä monen monta makunautintoa ja seikkailua. Tämä ensimmäinen lounaani maksoi vesipullon kanssa 70 THB. Ei yhtä hyvään hinnan ja laadun suhteeseen taida päästä edes kotiterassilla grillatessa. 

Gap's House sijaitsee lähellä Tae Pae porttia. Lähistöllä on paljon palveluja.

Löysin edullisen ja mukavan näköisen hierontapaikan ihan läheltä Tae Pae porttia. Ajattelin elvyttää matkasta väsynyttä kehoani thai-hieronnalla. Paikka oli suosittu ja jouduin hetken odottelemaan. Kuulin vieressä istuvien rouvien puhuvan, kuinka hiukan iäkkäämpi hierojanainen on paras. Eikä aikaakaan, kun juuri hän tuli hakemaan minua. Puin hänen pyynnöstään päälleni löysän puuvillaisen puvun ja kävin makaamaan vatsalleni lattialla olevalle patjalle. Tunsin jo alkumetreiltä lähtien, että tällä tädillä on voimaa. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että hieronta oli jopa hiukan liikaa minulle. Vaikka jalkapohjien painelu ja koko kehon vääntely tuntui välillä jopa epämukavalta, oli oloni hieronnan jälkeen hyvä. Kai se sitten hyvää teki! Tunnin käsittelyn hinta oli 100 THB, joten paljoa en tästäkään köyhtynyt.

Ajattelin, että jaksan kävellä parin kilometrin matkan kuuluisalle Night Bazaarille. Mutta huomasin hyvin pian, ettei taida onnistua. Jalat olivat ihan poikki matkustamisesta ja liian kauan samoilla kengillä kulkemisesta. 

Yksi tapa liikkua Chiang Maissa on polkupyöräriksa.
Niiden kuljettajat ovat usein vanhempia miehiä.

Kuin tilauksesta paikalle osui vanha mies polkupyöräriksansa kanssa. Hän kysyi tarvitsenko kyytiä. Kerroin haluavani yömarkkinoille, mutta pitemmän matkan kautta. Kysyin paljonko maksaisi lyhyehkö kiertoajelu Chiang Maissa. Lopulta sovimme puolen tunnin ajelun hinnaksi 60 THB. Pappa kierrätti minua ympäri kaupunkia ja osoitteli tärkeitä paikkoja käsillään. Englantia hän ei pahemmin osannut, joten yksityiskohtaisemmat tiedot hänen näyttämistään paikoista ei auenneet minulle. Kyydissä oli kuitenkin mukava istua ja tutustua Pohjoisen Ruusuksikin nimitettyyn Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Chiang Maihin. Maksoin ajelun ja annoin vielä 10 THB tippiä, kun pappa jätti minut lopulta Night Bazaarille.

Chiang Main yömarkkinoita pidetään Thaimaan suurimpina. Ja kyllä siellä ihmeteltävää riittääkin. Pohjois-Thaimaalaisia käsitöitä, sisustustavaraa, vaatteita, leluja ja rihkamaa on tarjolla valtavalla alueella. Markkinoilta voi löytää ihan mitä vaan ja oikeastaan vieläkin enemmän. 

Chiang Main Night Bazaarista voi ostaa lähes mitä vaan

Tarjolla on niin krääsää kuin käsitöitäkin ja kaikkea siltä väliltä.

Päätin, että en ensimmäisenä iltana osta vielä mitään. Halusin saada ensin jonkun käsityksen tarjonnasta ja hintatasosta. Tosin Thaimaassakin kaupankäyntiin kuuluu ehdottomasti tinkiminen. Niinpä hintataso on paljolti itsestä kiinni. Jouduin kuitenkin pyörtämään ostamattomuuspäätökseni, kun löysin ihanat kengät. Tokihan ne piti ostaa, olihan jalkani ihan riekaleina entisistä kengistä. Ei tuo ostos huono ollutkaan. Kyseiset kengät olivat lempikenkäni monta vuotta. Olisivat varmaan vieläkin, mutta kovan käytön seurauksena, jouduin luopumaan niistä viime kesänä.

Vaikka uni alkoi jo kovasti houkutella, halusin vielä ennen nukkumaan lähtemistä maistaa banaanipannukakkua. Se paistetaan ohuesta taikinasta, jonka sisään piilotetaan banaaninpaloja ja kookoskermaa. Herkku tarjotaan usein suklaakastikkeen kanssa. Olihan se hyvää. Myöhemmin matkallani tutustuin hyvin monenlaisiin eri versioihin tästä herkusta. Kookoskermalla höystetty on oma suosikkini.

Thaimaalainen banaanipannukakku vie kielen mennessään

Aamulla jaksoin vaivoin herätä, vaikka olin nukkunut 11 tuntia. Nousin kuitenkin aamiaiselle. Se oli suorastaan herttainen: yksinkertainen mutta maittava ja todellakin hintansa arvoinen. Sain valita miten kananmunani valmistetaan. Lisäksi söin paahtoleipää ja tuoretta ananasta. Kaikki tututkin hedelmät maistuvat Thaimaassa erilaiselta kuin täällä. Ne ovat niin meheviä ja makeita, etteivät sanat riitä kuvailemaan. Varsinkin ananas on superherkkua. Tietenkin aamiaisella oli tarjolla myös kahvia ja teetä. Koko komeus tarjoiltiin puulautaselta, joka on vuorattu banaaninlehdellä.

Koska laukustani ei kuulunut vieläkään mitään, oli minun lähdettävä ostamaan alusvaatteita. Otin suunnaksi läheisen ostoskeskuksen. Matkaan lähdin heti kulman takaa löytyneellä tuk-tukilla. Kuskini oli mukava osittain hampaaton mies. Jätettyään minut ostoskeskukseen, lupasi hän tulla myös hakemaan minua tunnin päästä. Suostuin, vaikka paikalla näytti olevan muitakin tuk-tukeja. Tunnen itseni: ilman aikataulutusta olisin voinut viettää ihan liian kauan aikaa ostoskeskuksessa ja halusin toki nähdä muutakin päivän aikana. 

Tuk-tukilla pääsee kätevästi paikasta toiseen.

Sain ostokset tehtyä. Kuskini jo viittilöikin minulle ajokistaan, kun astuin taas ulos auringonpaisteeseen. Hän osoittautui varsinaiseksi myyntimieheksi ja sai houkuteltua minut asiakkaakseen pitemmäksikin aikaa. Lähdin hänen kyyditsemänään ostoksille hiukan kauempana sijaitseviin out let tyylisiin ostospaikkoihin. Ajattelin, että samallahan saan taas ihailla kaupunkia mukavasti tuk-tukin kyydissä, jalat saavat vielä toipua matkustamisesta ja Chiang Mai on helpompi hahmottaa ajelun jälkeen.

Kävimme ensin pyynnöstäni katsomassa, missä sijaitsee Chiang Main linja-autoasema. Tuuli heilutteli hiuksiani ja aurinko lämmitti kasvojani, kun istuin tuk-tukin kyydissä. Miten ihana hetki se olikaan. Pyysin, että kävisimme vielä lounaalla ennen ostoksille lähtemistä. Kuljettajani sanoi tietävänsä hyvän paikan. Hetken kuluttua hän karautti pienen kioskimaisen hökötyksen eteen. Kävi juttelemassa jotain patojen äärellä touhuavalle naiselle ja tuli kertomaan minulle erilaisista ruokavaihtoehdoista.

En ymmärtänyt puoliakaan, mitä hän puhui. Niinpä sanoin, että haluan jotain, joka ei ole kovin tulista. Mies kävi tekemässä tilauksen puolestani ja sanoi odottavansa, kun käyn syömässä. Kysyin, haluaako hänkin lounasta, jos minä tarjoan. Hänellä ei ollut kuulemma vielä nälkä, joten istuin yksin muovituolille kulahtaneella vahakankaalla päällystetyn pöydän ääreen.

Sain eteeni höyryävän kupillisen kana-nuudelikeittoa, syvän lyhytvartisen lusikan ja syömäpuikot. Nuudelia oli mahdotonta syödä lusikalla ja se lipsahteli puikkojen välistä jatkuvasti takaisin kippoon. Tarjoilijatyttö huomasi tuskani ja toi minulle haarukan. Kiitin häntä nolona ja päätin, että opettelen syömään puikoilla.

Keitto oli jälleen kerran loistavaa ja maksoin siitä yhdessä vesipullon kanssa 40 THB. Kyllä tuk-tuk kuskini oli ollut oikeassa. Lounaspaikka oli ihan täydellinen. Ja jälleen kerran tuli todistettua, että Thaimaassa kaikkein yksinkertaisimman näköiset ”muovituoli-paikat” tarjoavat parasta ruokaa huippuhalvalla. 

Kana-nuudelikeittoa thaimaalaisessa katukeittiössä

Sitten olivatkin vuorossa ostokset. Kuski halusi viedä minut ”jalokivi”-kauppaan, mutta en halunnut mennä sinne. Hän pettyi todella pahasti ja heltyi kertomaan, että saa bensakupongin jokaisesta paikalle viedystä asiakkaasta. Minun ei tarvitsisi edes ostaa mitään. Hän oli ollut rehellinen ja mukava, eikä minulla ollut ihmeempiä suunnitelmia päivälle. Niinpä sanoin, että siinä tapauksessa kierretään kaikki out let myymälät, joista saa bensakupongin ja hommataan niitä kuskille vino pino.

Aika hyvin selviydyin monien houkutusten keskellä. Tarttui mukaani kyllä paikallisesta silkistä tehty toppi ja hame sekä ihanan raikasta kukkavettä suihkupullossa. Sen avulla virkistäydyin monta kertaa loppulomani aikana. Myöhemmin löysin vastaavan tuotteen myös Suomesta. Frantsilan luomuyrttitilan tuotteista valmistetaan monenlaisia kosmetiikkatuotteita. Olen sujauttanut usein matkalaukkuuni jo Suomesta lähtiessä Frantsilan tuotteita. Kirjoittelen pakkaamisjutuista joskus lisääkin. Palataan nyt kuitenkin takaisin Thaimaahan. 

Kookosvichyä orkidealla koristeltuna. NAM!
Päälläni on tuk-tuk ostosreissulla hankkimani silkkitoppi

Thaimaalaiset ovat tottuneet turisteihin ja osaavat kommunikoida myös hyvin pienellä sanavarastolla. Se on oikeastaan aika ihailtavaa. Buddhalaisina he uskovat, että se miten elää tämän elämän vaikuttaa siihen, minkälaisena syntyy seuraavaan elämään. Katkaravuksi syntyminen olisi pahin mahdollinen vaihtoehto.

Thaimaata sanotaan hymyn maaksi. Ja sitä se onkin. Joka puolella on ystävällisiä hymyileviä kasvoja. Hymy on myös tapa kätkeä todellisia tunteita. Thaimaalainen ei sano helposti ”ei” tai ”en ymmärrä”. He vain hymyilevät. Turistina se tuntuu oudolta, mutta myös mukavalta.

Kun palasin takaisin omalle kotikadulle, oli siellä täysi tohina käynnissä. Joka paikkaan pystytettiin markkinakojuja. Mietin kuinka monet markkinat mahtuvatkaan yhteen kaupunkiin. Ostin jo valmiiksi kasatusta kojusta maittavaa yrttimehua. Sitä juodessa huomasin, että ehdin ennen markkina-alueen valmistumista käydä jälleen hieronnassa. Olinhan päättänyt jo kotona, että hemmottelen itseäni rankan työ- ja opiskeluputken jälkeen oikein kunnolla Thaimaan edullisilla kauneushoidoilla ja hieronnoilla.

Valitsin tällä kertaa lempeämmän öljyhieronnan. Se oli ihanaa! Öljy tuoksui orkideoille ja tunsin kuinka koko keho rentoutui. Öljyhieronta tunnetaan muuten Thaimaassa usein nimellä Swedish massage. Halusin hieronnan jälkeen vielä kasvojen kuorinnan, jotta aurinko tarttuisi mahdollisimman hyvin tulevan polkupyöräsafarin aikana.

Sitten suuntasin jälleen markkinoille. Pimeä oli jo laskeutunut ja monet valot valaisivat markkinahulinaa. Joka paikassa oli ihmisiä ja puheensorinaa. Tunnelma oli silti jotenkin leppoisa ja mukava. Sain käteeni vihreään lehteen käärityn oudon pallukan. En tiennyt mikä se on ja pyörittelin sitä ihmeissäni käsissäni. Vanha nainen istui kojunsa vieressä ja pyöritteli lisää pallukoita oudosta massasta. Hän kehotti elekielellä minua syömään pallukan. Epäilin ensin vähän, mutta pistin sen silti suuhuni. Pallukkahan oli hyvää. Se oli suolaista, mutta myös raikasta. Maku ei ollut mistään tuttu, mutta pidin siitä silti. Ostin sitten naiselta kaksi tikkua, joihin oli pujotettu lisää pallukoita.

Liika on liikaa pallukoittenkin syönnissä. Lisäksi tikussa olevissa pallukoissa oli paljon enemmän chiliä, kuin ensimmäisessä versiossa. Niinpä luovuin toisesta tikusta, kun näin talon vieressä miehen kerjäämässä. Hän ilahtui pallukoista niin kovasti, että minullekin tuli hyvä mieli.

Jatkoin matkaani hymyillen. Pysähdyin yhden kojun äärelle katselemaan taidokkaasti tehtyjä vuoristolaiskäsitöitä. Tarjolla oli vaikka minkälaista pussukkaa, huivia ja koristetta. Olin jo lähdössä, kun hymyilevä vuoristolaisnainen ojensi minulle pientä koristeellista pussukkaa.

”It is a gift” hän sanoi.
”Mutta en aio ostaa mitään” vastasin
”Ei se haittaa. Se on lahja."”You look so happy!” nainen lisäsi

Tottahan se olikin. En vain näyttänyt vaan myös tunsin olevani onnellinen.Mikä virkistävä olotila jatkuvan ja pitkäaikaisen kiiren ja stressin jälkeen. Kiiruhdin viemään hyvää tuulta eteenpäin ja kävin lähimmässä nettibaarissa lähettämässä terveisiä kotiin sähköpostin välityksellä.

Luulin, että päiväni oli täydellinen, kun kävelin hotellille nukkumaan. Suljin portin ja hiippailin puutarhaan. Näin valot respassa ja omistajamiehen puuhailemassa papereidensa keskellä. Ja sitten katseeni pysähtyi suureen vaaleansiniseen matkalaukkuun. Omistajamies nosti katseensa ja näki minut. Hän hymyili ja sanoi, että laukkuni oli tuotu muutamaa tuntia aikaisemmin.

Voi miten mahtavaa! Minulla oli taas aurinkorasvaa, meikkejä, alusvaatteita, pesuaineita, hiusharja ja ennen kaikkea pyöräilyvaatteet ja tarvikkeet. Enkä ollut joutunut maksamaan edes ylikiloista.

Kirjoitan jatkoa taas jollain aikataululla. Sen tiedän, että Chiang Mai hurmaa vielä seuraavassakin osassa. Osa 2b löytyy täältä.

Aikaisemmin ”Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille” – jatkomatkakertomuksessa on ilmestynyt

osa 1 Bye Bye busy life