Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille – osa 1 Bye Bye busy life

Silloin elettiin vuotta 2008. Olin todella poikki. Viimeiset kaksi vuotta olin käynyt töissä ja samanaikaisesti opiskellut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon työn ohessa. Muutenkin tuntui, että kaipasin elämääni uusia haasteita. Sinällään mukava työ alkoi reilun kahdeksan vuoden jälkeen tuntua liikaa rutiinilta. Tai voihan se olla, että minuun iski vain keski-iän kriisi, kun 40 -vuotis syntymäpäivä häämötti jo reilun vuoden päässä. 

Liekö häämöttövä keski-iän kriisi vai mikä,
mutta vuonna 2008 lähdin viideksi viikoksi
Thaimaahan lataamaan akkuja ja miettimään elämääni.

Joka tapauksessa pitkän harkinnan jälkeen varasin lentoliput Thaimaahan. Lähdin matkaan yksin. Olen vieläkin kiitollinen tyttärelleni ja miehelleni tuesta ja kannustuksesta. He suorastaan rohkaisivat minua toteuttamaan suuren haaveeni. Aioin olla pois kotoa lähes viisi viikkoa. Tarkkaan ottaen 32 päivää. Thaimaassa saa oleilla turistiviisumilla 30 päivää. Kaksi ylimääräistä päivää meni matkustamiseen. Olinhan taas tyylilleni uskollisesti hankkinut mahdollisimman edulliset lennot.

Kyseessä oli pisin yksittäinen matka, jonka olin koskaan tehnyt.

Jaksoin kaivaa matkapäiväkirjani esiin vasta istuessani lentokoneessa pitkällä Euroopan yläpuolella. Ihailin ikkunasta rakastamiani Alppien lumihuippuja. Ensimmäinen lentoni matkalla Thaimaahan laskeutuisi kohta Milanoon.

Yleensä olen tarkka lähtöselvityksessä ja muistan aina tarkistaa, että laukkuun kiinnitetään varmasti oikean kaupungin tunnus. Jotenkin sekin pääsi aamuvarhaisella Helsingissä unohtumaan. Kuuntelin nuoren neidin varoitteluja mahdollisesti liian suuresta käsimatkatavarasta, mutta uskalsin silti lähteä sen kanssa matkaan. Vasta kansainvälisellä puolella huomasin, että matkatavarakuitissa lukee matkalaukkuni matkustavan Milanon kautta Abu Dhabiin ja That’s it!

Pitkälle matkalle varustauduin kahden laukun voimalla.
Sininen matkusti koneen ruumassa, musta oli käsimatkatavarani.

Matkalla bongasin koneesta lumihuippuiset Alpit.
Kuva on tosin lainattu Finnairilta.

Halusin lentää Thaimaahan mahdollisimman halvalla.
Siksi lentoreittini kulki monen mutkan kautta.

Kiirehdin selvittämään asiaa. Virkailija oli jotenkin töpännyt, mutta asia luvattiin korjata. Vähän oloni oli epävarma, koska en enää nähnyt matkalaukkuani. Kuvailin sitä vain virkailijalle, joka antoi ohjeita radiopuhelimella jonnekin. Hän kuitenkin vakuutti, että nyt laukkuni lentää Bangkokiin asti ja minä sain uudet kuitit matkatavarasta.

Samalla huolehdin itsekseni, koska laukkuni oli painanut hiukan reilut 20kg ja tiesin, että viimeisen etapin Bangkokista Chiang Maihin lentäisin paikallisen halpalentoyhtiön Air Asian siivin. Heidän ruumaan menevän matkatavaran painoraja on 15 kg. Joutuisin siis maksamaan ylikiloja jo heti mennessä. Ellen sitten saisi tasattua painoa käsimatkatavaroihini.

Se olisi sitten sen ajan murhe. Nyt koneeni oli laskeutumassa Milanoon. Olin ollut niin ajatuksissani ja väsynyt koko lennon ajan, että aloin keskustelun vierustoverini kanssa vasta laskeutumisen aikana. Yllättäen selvisi, että mukava rouva oli myös matkalla Thaimaahan. Hänen oli tarkoitus olla reissussa reilut kolme viikkoa. Hänellä oli myös ystävä mukana, mutta tuo ystävä lähtisi kotiin jo kahden viikon loman jälkeen.

Milanon kentällä ehdimme juoda yhdessä cappuccinoa ja sain tilaisuuden tutustua paremmin Ailaan ja Mariin. He olivat todella mukavia ja meillä riitti juttua. Oli mukavaa, kun saattoi jättää matkalaukut jonkun huostaan vessassa käynnin ajaksi. Se on yksin matkustamisen yksi huonoimmista puolista. Vessaan on mentävä laukkujen kanssa. Niitä ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta lentokentillä. Siitä voi joutua vaikka kuulusteluun terroristiepäiltynä.

Ennen kuin nousimme jatkolennolle Etihad Airwaysin koneeseen Milanosta Abu Dhabiin, sain selville, että naiset aikovat viipyä ensin jonkun aikaa Bangkokissa ja suunnata sitten Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin. Kerroin, että aion itse olla Pohjois-Thaimaassa ensimmäiset kymmenen päivää. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja lupasimme yrittää löytää yhteistä aikaa vaikka illalliselle joku päivä.

Etihas Airwaysin lennolla riitti luksusta ihan turistiluokassakin

Lentokoneessa paikkamme olivat aivan eripuolilla, joten matkustin taas yksin. Etihad Airways teki todellakin vaikutuksen. Kone ei tullut täyteen, joten sain istua kahden hengen ikkunapaikalla aivan itsekseni. Koneen sisustus oli vaalea ja sai aikaan avaran hienostuneen vaikutelman. Jokaisella oli edessä olevan penkin selkään kiinnitetty oma tv-ruutu. Siitä pystyi katselemaan elokuvia, sarjoja tai dokumentteja. Mahdollisuus oli myös pelata erilaisia pelejä tai kuunnella musiikkia. Valikoimassa oli uusimpia albumeja maailman ykkösnimiltä.

Jokaiselle penkille oli tuotu valmiiksi tyynyt ja peitot. Minulla oli niitä siis kahdet. Kohta sen jälkeen, kun kaikki olivat löytäneet paikkansa, jakoivat lentoemännät jokaiselle vettä. Seuraavaksi saimme suuret lämmitetyt kosteat pyyhkeet siistiytymistä varten ja ruokailu MENUn. Myöhemmin tarjottavan ruuan sai siis valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Päätin, että syön lammasta ja passionhedelmäkakkua. Vielä, kun ihmettelin MENUta, jaettiin viimeinen yllätys. Se olikin kaikkein hauskin juttu. Saimme keltaiset sukat, silmälaput ja korvatulpat nukkumista varten. Siis WOW!

Lennot sujuivat paremmin kuin hyvin, mutta olin silti todella väsynyt, kun laskeuduimme Bangkokin uudelle Suvarnabhumin kansainväliselle lentokentälle. Aikaerosta ja pitkästä matkasta johtuen oli taas aamu. Abu Dhabissa olimme vaihtaneet vain nopeasti uudelle lennolle. Ehdin silti lyhyessäkin ajassa aistimaan arabimaailman taianomaisen tunnelman. Lentokentällä liikkui paljon "kaapuihin" pukeutuneita öljysheikin näköisiä arabimiehiä ja naisia abayoissaan. Tuhannen ja yhden yön tunnelmat saivat kuitenkin jäädä, kun oli jälleen noustava koneeseen.

Suvarhabhumin lentokenttä Bangkokissa on valtavan suuri

Bangkokissa odottelin matkalaukkuani uusien ystävieni Ailan ja Marin kanssa. He jäivät vielä seurakseni, vaikka saivatkin jo omat laukkunsa. Lopulta ymmärsin, että laukkuni ei tullut sittenkään Bangkokiin asti. Hyvästelin Ailan ja Marin ja lähdin tekemään katoamisilmoitusta. Mietin samalla kauhuissani, että kaikki vaihtokengät, puhelimen laturi, meikit, pesuaineet jne. olivat laukussa.

Miltään koneelta tai tiedostoista ei saatu selvyyttä, mihin laukkuni on jäänyt. Yritin selittää mitä Helsingissä oli tapahtunut. Virkailija nyökkäili ja hymyili. Olen käynyt useasti Thaimaassa, joten tiesin lähes varmasti, ettei hän ymmärtänyt, mitä sanoin. Hymy ja nyökkäily kuuluvat silti aina asiaan. Sain onneksi selitettyä, että jatkan parin tunnin päästä Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin Air Asian lennolla. Hän pyysi minua täyttämään lomakkeen, jossa kysyttiin mm. hotellin nimi, johon mahdollisesti myöhemmin löytynyt laukkuni voitaisiin toimittaa.

Enhän minä ollut varannut hotellia etukäteen. Halusin yrittää päästä Gap’s House majataloon, eikä sinne edes voinut varata majoitusta etukäteen. Minulla alkoi olla jo kiire jatkolennolle. Sain mukaani puhelinnumeron, johon voisin soittaa, sitten kun majapaikkani on selvinnyt.

Lentoaika Chiang Maihin on reilun tunnin. Kun istuin paikalleni, nukahdin välittömästi ja heräsin vasta, kun kone pysähtyi pääteaseman portille. Nukuin sikeästi ihan koko lennon: nousun, laskeutumisen, kentillä rullaamiset ja lentohenkilökunnan turvallisuusohjeet. Ajattelin ironisesti, että onhan tässä jotain hyvääkin. Eipä ole monia laukkuja raahattavana enkä joutunut maksamaan ylikiloistakaan.

Otin taksin tai oikeastaan tuk-tukin ja pyysin ajamaan River View Lodgeen, jota Mari oli suositellut. En oikein edes tiedä miksi. Olinhan suunnitellut jo pitkään majoittuvani Gap’s Houseen.

River View Lodge oli puutarhoineen ja pienine uima-altoineen ihan viehättävän näköinen. Onneksi kuitenkin muistin, että huone pitää nähdä ennen kuin maksaa majoituksesta. Vaatimukseeni suostuttiin ja pidin huonetta ankeana. Varsinkin, kun hinta yöltä oli 1450 THB. Tuk-tuk kuskini oli odottanut minua, joten hyppäsin taas kyytiin ja pyysin päästä Gap’s Houselle. Sain sieltä huoneen hintaan 550 THB / yö.

Kirjoittelen lisää Gap’s Hausesta, Chiang Maista ja hukkuneen laukun kohtalosta seuraavassa osassa. Se löytyy täältä!