Englanti Ehtymätön Runsaudensarvi – osa 2 Lontoon Taika

Lontoo on ihan ehdottomasti yksi lempikaupungeistani. Rakastan sen monimuotoista tunnelmaa. Kaupunki on suuri, mutta se ikään kuin koostuu monesta pienestä kylästä. Liikkuessa metrolla voi eri asemilta nousta aina erilaiseen tunnelmaan ja ympäristöön. Se on loputtoman kiehtovaa ja siitä syntyy Lontoon taika.

Piccadilly Circuksen hevoset

Kensingtonin Palatsin pihalla kukkivat narsissit pääsiäisen aikaan

 

Tuo taika alkoi kietoa minua jälleen kerran valtaansa jo bussissa matkalla Cambridgesta Lontooseen. Kun ajelimme esikaupunkialueiden läpi, sain ihailla ikkunasta monenlaista elämää. Mustien asuinalueella pieni kiharapää kulki käsi kädessä isänsä kanssa iloisesti jutellen. Arabialueella hunnutetut naiset työnsivät lastenvaunuja ja nuoret tytöt kikattelivat keskenään huivit hiuksiensa suojana. Mietin mustiin abayoihin pukeutuneita naisia. Olotila tuon kaavun sisällä ei voi olla hyvä, kun ulkolämpö ylittää +35 astetta.

Ennen kuin saavuimme päätepysäkille näin myös monia aasialaisia kiiruhtamassa kenties päivän töihinsä. Monet heistä kantoivat painavan näköisiä pussukoita mukanaan. Yhdessä kadunkulmassa oli menossa kiivas keskustelu. Korkkiruuvikiharat heiluivat lierihattujen alla, kun arvokkaan näköiset miehet vaihtoivat mielipiteitään mustissa vaatteissaan. Olimme siis juuri ohittamassa ortodoksijuutalaisten suosimaa aluetta. Lontoossa ei koskaan tiedä mikä ja kuka kävelee vastaan. Lontoon taika ei siis synnykään vain eritunnelmaisista kaupunginosista vaan myös Ihmisistä niissä.

Kaksikerroksisia busseja Lontoo katukuvassa

Jäin pois bussista sen päätepysäkillä Victoria Stationilla. Asema on jättiläismäinen kompleksi keskellä Lontoota. Kävelin bussiasemalta muutaman sata metriä Victorian rautatie- ja metroasemalle. Vaikka olen käynyt Lontoossa aikaisemminkin, olin kieltämättä hiukan eksyksissä seisoessani laukkujeni kanssa keskellä valtavaa ihmismassaa. En aluksi edes hahmottanut mistä pääsen metroille. Ympärilläni kiiruhtavat ihmiset sen sijaan tuntuivat tietävän hyvinkin määränpäänsä. Se verran kiireinen oli tunnelma.

Lontoossa julkiset kulkuneuvot ja niiden lähtöpaikat ovat kuitenkin hyvin merkityt ja lopulta minäkin löysin oikean metrolinjan. Eikä aikaakaan kun olin kantamusteni kanssa Earl’s Courtin kaupunginosassa, josta olin varannut hotellihuoneen. Istuin matkalaukun päälle tutkimaan karttaa ja pyyhkimään hikeä, joka oli väkisinkin puskenut pintaan laukkujen raahaamisesta. En tietenkään ollut jaksanut jonotella metrojen hisseihin, vaan kannoin laukut alas ja ylös rappusia pitkin.

 

Earl's Court on mukava paikka Lontoon loman tukikohdaksi

Hotellihuoneeni oli tälläkin kertaa pieni. Olin silti pakahtua onnesta, kun tajusin, että minulla on huoneessa pikkuruinen oma suihku ja vessa sekä ihan luksuksena pyörivä ilmastointihärveli sängyn päässä. Iloisena lähdin kirjoittamaan päiväkirjaani hotellin pieneen sisäpuutarhaan. Paikka oli ihana. Rakennus ja kasvit estivät aurinkoa porottamasta liian kuumasti, mutta ilma oli lempeän lämmin. Kun olin istunut puutarhassa hyvän tovin kirjoittelemassa, tajusin, että vaikka olin ulkona kuumana kesäpäivänä, ei yksikään lentävä ötökkä ollut häirinnyt minua kertaakaan. Niitä ei yksinkertaisesti vain ollut. Olotilani oli lähes täydellinen!

Earl’s Court on kiva ja edullinen paikka majoittua Lontoossa. Sieltä pääsee kätevästi metrolla mihin vaan ja ihan lähistöltäkin löytyy ravintoloita ja puistoja. Myöhemmin olen majoittautunut myös King’s Cross metroaseman läheisyydessä. Se on tunnelmaltaan aivan toisenlainen. Iltaisin tekee mieli mennä nopeasti hotellihuoneeseen. Aseman ympärillä pyörii sen verran epämääräisen oloista porukkaa. Sielläkin on kuitenkin edullisia hotelleja ja kulkuyhteydet toimivat erinomaisesti. Kannattaa myös poiketa King’s Crossin rautatiesemalla kuvaamassa Harry Potterista tutun Tylypahkan pikajunan laituri 9 3/4.

Tylypahkan pikajunan laituri löytyy Kings Crossin junaasemalta

Erilaisia ulkoilmamarkkinoita löytyy Lontoosta joka lähtöön.
Tässä ollaan joulumarkkinoilla Hyde Parkissa.

Harry Potter tunnelmiin pääsee myös asianmukaisia hattuja sovittamalla

King’s Crossilta ei ole pitkä matka Camden Towniin. Siellä myyjät asettautuvat kojuihinsa Lontoon suosituimmalla markkina-alueella joka päivä. Camdenista voi ostaa melkein mitä vaan, vaikka eniten aluetta leimaa goottityyliset kojut. Tyttäreni on tykästynyt erityisesti Camdenista ostettuun huppariin, jonka kuosi on sarjakuva-aiheinen. Markkinoilta löytyy myös ainoastaan ruokakojuihin keskittynyt alue. Siellä voi maistella perinteisten englantilaisherkkujen lisäksi makuja melkeinpä mistä päin maailmaa tahansa. Eikä annosten hinnat todellakaan huimaa päätä.

Camden Townissa voi syödä lähes minkämaalaista ruokaa tahansa

Camden Townin ostosmahdollisuuksia 80-luvun väreissä

Ehkä hauskin Camden muistoni on vuosien takaa. Silloin olimme matkassa tyttäreni kanssa. Hän katseli innoissaan erilaisia pinssejä ja rintamerkkejä. Myyjä tuli auttamaan valinnassa ja kertoi merkistä, joka on hyvin suositun englantilaisbändin tunnus. Hän esitteli meille tuttua logoa heartagramia, joka on sydämen ja pentagrammin yhdistelmä. Myyjä ehti vielä mainostaa logon edustavan Him nimistä bändiä. Saimme aikaan pienimuotoisen väittelyn Himin alkuperämaasta. Uskoakseni pojalle tuli kuitenkin selväksi, että kyseessä on nimenomaan suomalainen bändi.

Camdenissa ostoksia voi tehdä myös retrohengessä

Rauhallisempaa majoittautumisaluetta arvostava, majoittautuu BaysWateriin. Paddington Metroaseman ympäristö on paras alue, varsinkin jos lentää Heathrowlle. Heathrow Express tulee suoraan Paddingtonille. RyanAir taas lentää Suomesta Stanstediin. Sieltä Lontooseen pääsee kätevimmin junalla Liverpool Stationille tai bussilla Victoria Stationille. Bayswater sijaitsee aivan Hyde Parkin pohjoispuolella ja on kävelymatkan päässä Oxford Streetista, jossa ostosmahdollisuudet eivät varmasti lopu kesken. Mieheni mielestä perjantaifiilis Oxford Streetillä on kuin hulluilla päivillä. Eikä hän sen suhteen taida ihan väärässä olla.

Meno Oxford Streetilla voi olla kuin hulluilla päivillä, vaikka on ihan normiperjantai

Muutamia vuosia sitten majoittauduimme juuri BaysWaterissa. Keväisen sunnuntain kunniaksi lähdimme kävellen länteen päin. Siellä saimme nauttia Notting Hillin raukeasta tunnelmasta. Kaupunginosa huokuu verkkaista menoa ja antiikkisten esineiden tuoksua. Se on ehdottomasti yksi lempipaikoistani Lontoossa. Pääsiäisen aikaan kirsikkapuut ovat jo kukassa ja paikanpäällä on siellä täällä hiljaisia myyntikojuja edellisen päivän markkinoiden jäljiltä.

Sunnuntaitunnelmaa kirsikankukkien kera

Sunnuntaina Notting Hillissa on rauhallista

Lauantaisin Notting Hillissä on markkinapäivä. Silloin maailman kuulut Portobello Roadin antiikkimarkkinat valtaavat kadut. Lauantaisin verkkaisesta tunnelmasta ei ole tietoakaan. Kadut, ravintolat ja kaupat täyttyvät vilkkaasti kauppaa käyvistä ihmismassoista. Myynnissä on antiikkia, mutta myös krääsää ja vaatteita. Ihmispatsaat hauskuuttavat ohikulkijoita ja tavara vaihtaa omistajaa. Lounastaa voi vaikka keittokirjoja myyvässä kirjakaupassa.

Lontoossa ei voi olla käymättä Harrodsilla. Luksus tavaratalo sijaitsee Knight Bridgessä Hyde parkin eteläpuolella. Siellä liikkuvat limusiinit ja kalliisti pukeutuneet ihmiset. Knight Bridgessä voi hyvinkin bongata vaikka Madonnan. Normaalibudjetilla saa mukaansa pieniä matkamuistoja, mutta tarvittaessa Harrodsilla voi maksaa tuotteista lähes tähtitaivaallisia summia. Kerran ihastuin suunnattomasti nahkaisiin pitsibootseihin. Ne olivat 80 %:n alennuksessa. Onneksi järki kuitenkin voitti ja bootsit jäivät kauppaan. Niiden hinta oli nimittäin alennuksen jälkeenkin 450 €.

Harrods valaistuu joka ilta

Sisällä Harrodsissa odottaa suklaataivas

 Harrodsin suklaa-, kahvi-, tee- ja ruokaosastot ovat aivan omaa luokkaansa. Etenkin joulun ja pääsiäisen aikoihin niissä voisi viettää vaikka kokonaisen päivän. Tavaratalossa törmää myös lähes poikkeuksetta hunnutettuihin musliminaisiin, jotka shoppailevat kalliita alusvaatteita. Olihan tavaratalon omistaja pitkään kuuluisia Mohammed Al-Fayed. Nykyisin Harrodsin omistaa Qatarin kuningasperheen omistama sijoitusyhtiö. Ehkä heidän myötä tavaratalosta on hävinnyt myös Dianan ja Dodin muistomerkki. En tiedä, mutta sen selvittäminen on täysin riittävä syy tehdä uusi Lontoon matka pian.

Lontoon monimuotoista taikaa löytyy myös Sohosta, China Townista ja vaikka Covent Gardenista kaupungin upeista nähtävyyksistä puhumattakaan. Jokiristeily ja hop on- hop off bussit ovat oivia tapoja tutustua nähtävyyksiin. 

Tuoreimpia Lontoon nähtävyyksiä ja maamerkkejä on
Milleniumin kunniaksi vuonna 1999 avattu London Eye

China Townissa tunnelma on taas erilainen

Piccadilly Circus on taas eurooppalainen vastine New Yorkin Times Squarille. Ihmisiä ja vilinää riittää pitkälle iltaan suurten valomainosten valaistessa katuja. Eräänä kauniina kesäpäivänä kävellessäni Piccadilly Circuksella näin ryhmän värikkäitä punkkareita. He olivat pukeutuneet, meikanneet ja laittaneet hiuksensa ihan viimeisen päälle irokeeseille. Edessään heillä oli kulahtanut pahvi, jossa luki ” Get us drunk! Take a picture, it makes £2”. Yrittänyttä ei laiteta ja ainakin heillä oli reilu meininki. Tosin valokuvien ottamista oli hiukan haastavaa valvoa kännykkäkameroiden aikana valtavassa ihmistungoksessa.

Piccadilly Circus

Jospa palattaisiin Takaisin Earl’s Courtin pikkuhotelliin ja heinäkuun helteisiin. Sain ajattelemisen aihetta kuullessani, että vastaanotossa työskentelevä mies on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän oli ollut mm. Thaimaan tsunamin jälkeen tunnistamassa ruumiita hammaskarttojen avulla. Nyt hänen oli kuitenkin taloudellisesti kannattavampaa työskennellä Lontoolaisen hotellin vastaanottovirkailijana kuin kotimaassaan Jordaniassa hammaslääkärinä.

Ironiseksi tilanteen teki kesken juttelumme sisään pölähtänyt mancesterilaismies. Hän oli nauttinut ehkä muutaman oluen liikaa ja halusi tupakkaansa tulta. ”Otin pari päivää omaa lomaa, että pääsen kavereiden kans juhliin Lontooseen. En tiedä missä kaverit on, mutta niillä taitaa olla mun lompakko.” hän sanoi niin vahvalla mancesterilaismurteella, että sain käyttää kaiken englannin kielen taitoni ymmärtääkseni häntä. Lompakon puuttuminen ei tuntunut olevan kovin suuri murhe, sillä mies innostui kertomaan vitsejä saatuaan tupakkansa palamaan. Tosin rehellisyyden nimissä tunnustan, etten ymmärtänyt vitseistä mitään.

En vaivannut enempää päätäni vitsiniekan jutuilla, vaan istahdin taas pikkupuutarhaan kirjoittelemaan matkapäiväkirjaani. Jonkun ajan kuluttua respan mies kulki ohitseni ja sanoi ohimennen ”You look great!”. Se jotenkin yllätti minut. Tuntuihan se kivalta ei käy kieltäminen. Mietin taas itsekseni kuinka vähällä saa piristettyä toisen ihmisen päivää. Lontoon taika muistutti taas olemassa olostaan. Päätin, että minäkään en jätä enää koskaan sanomatta kohteliaisuutta, jota ajattelen mielessäni. Lupauksen pitäminen on ollut yllättävän vaikeaa. Miksi se on niin? En tiedä, mutta sen tiedän, että Lontoossa riittää elämyksiä koettaviksi. Seuraavassa osassa Lontoo sykähdyttää.

Aiemmin ilmestynyt "Englanti Ehtymätön Runsaudensarvi" -sarjan
osa 1 Yksin vaan ei yksinäisenä Cambridgessa