keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kesäseikkailu osa 5 – Villi Slovenia – Bled Järvellä

Fiilistelin vielä aamullakin hetken ihanalla parvekkeellani ennen kuin lähdin liikkeelle. Kuulin jostain kaukaa vaimean kirkon kellojen soiton. Taivas näytti siniseltä ja siellä leijaili vain muutamia pieniä pilvenhattaroita. Eilisen illan sateesta ei ollut enää tietoakaan. Päätin lähteä rauhalliselle aamiaiselle johonkin Bledin kahviloista.

Istuin cappuchinon, tuoremehun ja croissantin kanssa ainakin tunnin viehättävässä kahvilassa. Taustalla soi vaimeana kaunis musiikki ja seurailin ohikulkevia ihmisiä miettien mihin kukakin oli menossa. Jalkani olivat olleet illalla todella kipeät ja niissä oli useampi rakko. Onneksi tänään voisin ottaa vaan rennosti. Lisäksi olin valinnut jalkaani eri kengät. ”Ehkä ne ärsyttäisivät vaihteeksi eri kohtaa jaloistani.”

Bledin linna heijastuu järven kirkkaaseen veteen

Bledissä tulee hyvälle tuulelle, kun katselee rakastuneita pariskuntia

Lumpeet kukkivat ihanissa maisemissa

Sorsien syöttäminen näissä maisemissa on suorastaan sielunhoitoa

Lähdin kävelemään hitaasti järven ympäri kulkevaa kävelytietä. Pysähtelin paljon ja nautin ihanasta tunnelmasta huippukauniissa maisemissa. Bled Järvi on pienempi kuin Bohinj. Lisäksi sen ympärillä on enemmän rakennuksia. Jopa saaressa keskellä järveä on kaunis valkoinen kirkko. Vesi järvessä on aivan yhtä kirkasta kuin Bohinj Järvessä oli ollut ja vuorten silhuetit heijastuivat täälläkin veden pinnasta yhtä kauniisti. Katselin lumpeen kukkia, joutsenia, lintuja syöttäviä ihmisiä ja rakastuneen näköisiä pariskuntia. Eihän siinä voinut muuta kuin tulla hyvälle tuulelle.

Pian saavuin kohtaan, jossa näin ihmisiä istumassa veneissä. He odottivat veneen täyttymistä, jotta pääsisivät sen kyydillä tutustumaan saareen ja siellä sijaitsevaan kirkkoon. Päätin hypätä mukaan. Rauhalliseen olotilaani sopi paremmin kuin hyvin istuskeleminen keinuvassa avoveneessä kauniin järven aalloilla aurinkoisena päivänä. Jouduimme odottamaan vielä puoli tuntia ennen kuin veneessä oli kuljettajamme mielestä tarpeeksi ihmisiä. Sitten lähdimme matkaan. Veneessä ei ollut moottoria, vaan kuljettaja huopasi venettä eteenpäin seisaaltaan. Kyyti oli tasaista ja rauhallista.

Veneen kuljettaja ei halunnut lähteä ennen kuin vene oli täynnä. 

Vene lipui järvellä ilman moottoreita kuljettajan käsivoimin

Tutustuin matkan aikana indonesialaiseen tyttöön, joka oli työharjoittelussa Sloveniassa. Hänen kanssaan kiertelimme pientä saarta ja kävimme sisällä valkoisessa kirkossa, siellä roikkui katosta köysi, josta nappasin kiinni ja kiskaisin muutamia kertoja. Kirkon kellot alkoivat soida ja kuvittelin kuinka ääni kantautuu pitkälle ympäröivää järveä pitkin. ”Olikohan täällä aamullakin joku vetelemässä köydestä?”, ajattelin, kun muistin kuulleeni kellojen soiton terassilleni asti.

Ihmisiä nousi järvestä saarelle. He olivat tulleet uiden vastarannalta. Ihan kiva vaihtoehto sekin, mutta kuinka hyvin bikinit ja uimahousut sopivat ainoaksi asusteeksi saarelle, jossa oli jotenkin harras tunnelma sitä hallitsevan kirkon vuoksi. Kirkon torniinkin olisi päässyt kiipeämään, mutta jätin sen väliin. Saarelta näki joka suuntaan järvelle muutenkin. Bledin linna komeili yhdellä rannalla ja vuoret kohosivat suojaamaan kaunista järveä. Monet olivat soutelemassa tai uimassa kristallinkirkkaassa vedessä. Puolen tunnin saarivierailu oli riittävä ja nousimme uudelleen veneeseen, jossa kuljettajamme jo odottelikin.

Saaren venelaiturilta lähtee kiviportaat ylös kirkolle 

Maisemat ovat hienot vaikkei kiipeäisikään kirkon torniin

Kirkossa pääsee soittamaan kelloja

Bledin linna on upea ottipa kuvan mistä suunnasta tahansa

Katselin jo veneen kyydistä auringossa kylpevää ihastuttavaa Vila Prešerenin terassia. Istahdin pöytään aivan rantaveden tuntumaan. Sitä varjosti suuri vanha puu ja miljöö huokui vanhan ajan arvokasta tunnelmaa. Lähes välittömästi pöytäni viereen ilmestyi nuori hyvin englantia puhuva erittäin kohtelias tarjoilija. Hän toivotti minut tervetulleeksi ja ojensi juoma- ja ruokalistat. En ollut vielä nälkäinen, joten päädyin nauttimaan lasillisen paikallista vaaleanpunaista kuohuviiniä. Sen lisäksi tilasin kylmän mangosmoothien. 

Hetki järven rannalla luksusjuomien kanssa 1800-luvulla rakennetun huvilan terassilla oli täydellinen. Joutsenet uiskentelivat kirkkaassa vedessä ja aurinko paistoi. Katselin vastarannalle metsän keskelle aukenevaa nurmikaistaletta. Siellä olin edellisenä päivänä liukunut vaunulla alas rinteeseen rakennettua kiskoa pitkin. Maistoin kuohuviiniä. Sen kuplat pirskahtelivat ja tunsin, kuinka raikas ylellinen maku levisi suuhuni. Juoman vaikutus kohotti tunnelmaa entisestään. Se suorastaan kruunasi täydellisen hetken.

Paikallinen vaaleanpunainen kuohuviini ja mangosmoothie
 Bled Järven rannalla

Bled Järvellä asustaa useita joutsenia

Vila Prešerenin terassilla voi istua aivan veden äärellä

Nautiskelin vielä pitkään järvimaisemasta ja siitä, että minulla ei ollut kiire minnekään. Söin seuraavassa ravintolassa lounasta ja aikaisemmin niin väsyneet jalkani alkoivat tuntua taas käyttökelpoisilta. Niinpä päätin lähteä kipuamaan 100 metrin korkeudessa vartioivalle Bledin Linnalle. Reitti kulki kiemurrellen jyrkkää seinämää, jota onneksi varjosti tiheä kasvillisuus. Kuumassa auringonpaisteessa kulku olisi ollut vielä paljon raskaampaa.

Ylhäällä katselin maisemia vain linnan ulkopuolelta. Myöhemmin kuulin, että sisäpihalta näkymä olisi ollut aivan huikea. Ystäväni kertoi, kuinka ylhäältä katsottuna näytti siltä kuin järvessä uimassa olevat ihmiset leijailisivat ilmassa. Vesi on niin kirkasta. Ulkopuolella parhaan näköalan edessä on korkea muuri eikä minusta ollut muurille kiipeäjäksi, vaikka joku uhkarohkea näytti niin tekevänkin. 

Bledin linna on noin 100 metrin korkeudessa ja näkymät sen mukaiset

Joku hurjapää uskaltautui seisomaan muurille.
Hän sai varmaan hienoja valokuvia.

Jyrkässä rinteessä portaat kulkevat siksakia

Kuuntelin hetken linnan lipunmyyjän ja asiakkaan keskustelua. ”Luottokortilla ei voi maksaa, koska laitteisto meni rikki pari päivää sitten salaman iskiessä linnaan. Silloin ei naurattanut. Salama iski sisäpihalle ja tuli portista ulos iskien lipunmyyntikojuun. Tilanne tuntui todella pelottavalta”. Kyse oli ilmeisesti samaisesta myrskystä, jonka aikana jouduin raekuuron piiskaamaksi Bohinj järveä ympäröivässä vuoristossa.

Myrskystä ei ollut enää tietoakaan. Vaatteeni tuntuivat liimaantuvan ihoon kiinni, koska oli niin kuuma. Niinpä päätin levähtää auringon paisteelta suojaisella penkillä hetken, ennen kuin lähdin astelemaan portaita ja jyrkkää rinnettä takaisin alas. Siellä jatkoin kierrostani järven ympäri rauhalliseen tahtiin.

Reitti on pääosin leveä asfaltoitu tie, joten kävelijöiden lisäksi näin paljon pyöräilijöitä, rullaluistelijoita ja perheitä rattaiden kanssa. Suurimman osan huomiostani varasti kuitenkin äärettömän kauniit järvimaisemat. Ne tuntuivat valtaavaan minut kokonaan ja oloni oli täydellisen onnellinen. Valokuvasin pientä kirkkosaarta joka suunnasta ja katselin järven kirkasta vettä. Se alkoi tuntua todella houkuttelevalta ja halusin mennä uimaan. 

Kirkkosaari rannalta kuvattuna

"Salainen" uimapaikkani näytti näin hienolta

Länsirannalla soutukeskuksen edessä on uimaranta ja näin siellä paljon ihmisiä ottamassa aurinkoa ja nauttimassa kesäpäivästä. Jostain syystä en kuitenkaan halunnut jäädä hälinän keskelle. Halusin nauttia järven kauneudesta aivan itsekseni. Jonkun matkaa käveltyäni, löysinkin sopivan salaisen uimapaikan kävelyreitin läheltä. Uskalsin jättää kaikki tavarani rannalle kun lähdin uimaan joutsenten lipuessa lähistöllä. Vesi oli ihanaa, se oli lämpimämpää kuin Bohinj järvessä, mutta silti aivan yhtä puhdasta ja pehmeää. 

Päivä oli vierähtänyt jo illan puolelle, kun saavuin takaisin Bledin keskustaan. Olin nauttinut järven ympäri kävelystä suunnattomasti. Ihaninta oli kiireettömyys. Uintihetken jälkeenkin istuskelin pitkät tovit kuivattelemassa auringonpaisteessa. Katselin kuinka joku syötti rantaveteen uineita joutsenia ja vain tunnelmoin hienoa päivääni.

Järven ympäri kävellessä pidin paljon taukoja mitä ihanammissa paikoissa.

Joutsenperhe söi hyvällä ruokahalulla tämän miehen heittelemiä ruohoja

Jäin viimeisen illan kunniaksi syömään tämän hienon alppihotellin terassille

Hiukseni olivat jo kuivuneet ja nälkä alkoi muistutella olemassa olostaan, joten istuin illalliselle hienon alppityylisen hotelliravintolan terassille. Siitä oli esteetön näköala järvelle ja sen vastarannalla kohoavalle Bledin linnalle. Paikka oli juuri sopiva viimeisen Bled-illan viettoon. Illallisen aikana aurinko laski mailleen ja linna näytti entistäkin uljaammalta iltavalaistuksessa. Päätin nauttia tuhdin aterian päätteeksi vielä kuuluisan Bledin kermaleivoksen. Eihän kaupungista voi lähteä maistamatta sitä. Hyvää se olikin eikä lainkaan liian makeaa niin kuin olin pelännyt.

Bledin kuuluisa kermaleivos

Illallispöydästäni oli esteetön näkymä järvelle

Iltavalaistuksessa linna näytti erityisen juhlavalta

Seuraavana päivänä ajelin sellaista tietä juliaanisten Alppien yli Soča laaksoon, että en unohda matkaa ikinä. Siitä voit lukea täältä.