Ensimmäiset kaksi viikkoa unelmieni Thaimaan lomasta oli kulunut kuin siivillä Pohjois-Thaimaan lumoissa. Matka jatkui kohti Bangkokia, jonne lensin Mae Hong Sonista Chiang Main kautta. Jouduin heti lähtöportilla maksamaan ylikiloista 600 THB. Pohjoisen puuvilla- ja silkkiostokset sekä kengät ja korut olivat tuoneet jo valmiiksi painaviin laukkuihini liikaa lisäkiloja.
Harmitukseni helpotti, kun näin Chiang Main kentällä Jasonin ja Natalien. Olin ollut heidän kanssaan neljän päivän polkupyöräsafarilla ja kuin ihmeen kaupalla amerikkalaiset lensivät samalla lennolla kanssani Bangkokiin. Taas oli todettava, että maailma on pieni eikä koskaan tiedä kuka tulee nurkan takaa vastaan.
Suvarnabhumin lentokenttä tuntui Pohjoisen rauhan jälkeen iskevän kasvoille kiireisellä hälinällään. Ostin kioskista vesipullon, jonka hinta oli 60 THB. Mae Hong Sonissa olin syönyt 30 THB aterian, joka tarjoiltiin vesipullon kanssa. Olin todellakin saapunut Bangkokiin.
 |
| Suvarnabhumin lentokenttä on valtavan suuri |
”Madame you want taxi?”, huutelivat epäviralliset taksikuskit, kun kärräsin matkalaukkujani ulos kentältä. Onneksi olin perehtynyt asiaan ja tiesin, että viralliset taksit ovat kentän ulkopuolella. Halusin valita turvallisemman vaihtoehdon, joten suuntasin määrätietoisesti ulos välittämättä sisällä olevista kyydin tarjoajista.
Olin valinnut kohtuuhintaisen majoituksen läheltä Lumphini puistoa ja Suan Lum Night Bazaar aluetta, vaikka kulkua helpottava skytrain ei kuljekaan sieltä. Taksi perille maksoi 450 THB. Hotelli oli vähän nuhjuinen, mutta ihan mukava. Huoneeni oli tilava ja sain leviteltyä sinne kaikki tavarani hyvin.
 |
| Malaysia Hotelli on nuhjuinen, mutta hintaansa nähden oikein hyvä |
En jäänyt kauaksi aikaa ihmettelemään hotellia, vaan päätin lähteä kävellen tutkimaan lähiympäristöä ja mahdollisesti kävellä jopa parin kilometrin päässä sijaitsevalle lähimmälle skytrain asemalle. Halusin mennä käymään kuuluisilla ruokamarkkinoilla Sukhumvit Roadin sivukadulla Soi 38:lla, jonne pääsisi parhaiten juuri skytrainilla.
Parin kilometrin kävely kuumassa Bangkokissa väsyttävän matkapäivän jälkeen on yllättävän raskas ponnistus. Lisäksi reitti näyttää kartalla huomattavasti yksinkertaisemmalta, kuin paikan päällä suunnistaessa. Niinpä minäkin eksyin enkä löytänyt koskaan haluamaani skytrain asemaa.
Thaimaassa eksyminen ei onneksi yleensä ole mikään ongelma. Huidoin ohi ajavalle pinkille taksille ja pääsin kyytiin. Taksilla ajaminen Bangkokissa on halpaa, joten en murehtinut hinnasta. Kuinka ihanaa olikaan istua ilmastoituun autoon ja ihastella ikkunoista Bangkokin sekamelskaa; ihanaa kaoottisuutta, jota olin jo vähän kaivannutkin.
Aika pian ihasteluni muuttui tuskastuttavaksi kärsimättömyydeksi. Miten ihmeessä olin voinut unohtaa, kuinka hirvittävät ruuhkat kaupungissa on. Miten kukaan voi toimia taksikuskina tai yleensäkään ajaa autolla tässä kaupungissa. Autot seisoivat jälleen koko tien leveydeltä ja torvet soivat. Kukaan ei päässyt eteen eikä taaksepäin.
 |
| Bangkokin ruuhkassa näkee paljon pinkkejä takseja |
Automme ohi suhahti moottoripyörä. Se toi välittömästi mieleeni oman seikkailuni 10 vuotta aikaisemmin. Matkasin silloin moottoripyörätaksin tarakalla samanlaisessa ruuhkassa. Hymy levisi kasvoilleni, muistellessani tuota jännittävää kokemusta. ”Miksi en ole taas moottoripyörätaksin kyydissä?”, ihmettelin. Auton ilmastointikin tuntui olevan liian kovalla ja minulle tuli kylmä. Kuljettaja vain nyökkäili ja hymyili, kun yritin sanoa asiasta. Kaivoin matkapäiväkirjani esiin, jotta rauhoittuisin. Kaikille asioille ei aina pysty tekemään mitään. Silloin ne on vain hyväksyttävä.
Istuin taksin takapenkillä hyvän tovin, sillä ajoittain eteenpäin olisi päässyt rivakammin jopa kävellen. Lopulta pääsimme kuitenkin Sukhumvit Roadille. Sen sivukadut on numeroitu siten, että parilliset ovat tien toisella puolella ja parittomat vastakkaisella puolella. Ajelimme vasenta kaistaa, onhan Thaimaassa vasemman puoleinen liikenne. Pian olimme jälleen pysähdyksissä ruuhkan vuoksi. Tuskastuneena pälyilin ulos ja huomasin edessäni kyltin ”Soi 39”. ”Haluan jäädä tässä pois.”, ilmoitin taksikuskille. Hän näytti avuttomalta ja yritti selittää minulle jotain. En kuitenkaan ymmärtänyt selityksiä ja olin mielestäni istunut jo tarpeeksi kauan taksissa. Niinpä pidin pääni. Maksoin kyydin ja nousin pois autosta. Kyyti maksoi 94 THB, jonka pyöristin sataseen. Reilut kaksi euroa tunnin taksikyydistä ei tuntunut kohtuuttomalta.
Missään lähimaillakaan ei näkynyt Sukhumvit Roadin yli kulkevaa kävelysiltaa. Niinpä kaikkien sääntöjen vastaisesti ylitin tien autojen lomassa puikkelehtien. Päästyäni toiselle puolelle, ymmärsin mitä taksikuski oli halunnut sanoa minulle. Lähimmän poikkikadun numero parillisella puolella oli 24 ja minä olin matkalla kadulle numero 38.
Eihän siinä muu auttanut, kuin lähteä lampsimaan kohti oikeaa osoitetta. Nälkä oli odotellessa kasvanut valtavaksi ja jalatkin tuntuivat olevan aivan poikki päivän aikaisemmista kävelyistä. En siis ollut parhaalla mahdollisella tuulella kävellessäni kohti ruokamarkkinoita. Jotain hyvääkin matkalta kuitenkin paljastui. Ohitin bensa-aseman, jonka pihassa parveili useita moottoripyörätakseja. Olin jo niin lähellä, että en enää tarvinnut kyytiä, mutta oli hyvä tietää, mistä taksit tarvittaessa löytyvät. Kävelin myös pienten kauneushoitoloiden ohi ja päätin tulla myöhemmin hellimään väsyneitä jalkojani rentouttavalla jalkahoidolla ja pedikyyrillä.
 |
| Mangomyyjä oli iloinen tyttö |
Vihdoin pääsin perille ruokamarkkinoille. Iloiset thainaisen kasvot ilmestyivät keltaisen mangovuoren takaa.
”You want mango sticky rice?”, hän kysyi hymyillen.
”Etsin ensin jotain ruokaa ja otan mangoa jälkkäriksi”, ehdotin.
”Ok, madame. If you like.”, mangomyyjä vastasi thaienglannillaan.
Voihan valinnan vaikeus! Katselin ympärilleni, kun kymmenissä kojuissa kokattiin toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokia. Tiesin, etten voi syödä kovin raskaasti, jos aion mahduttaa vatsaani vielä tuon ihanaisen jälkiruuankin. Päädyin lopulta kevyeen ja herkulliseen kana-nuudelikeittoon. Jälleen kerran oli todettava, että Thaimaassa parasta ruokaa saa kaikkein yksinkertaisimman näköisistä paikoista. Söin mielettömän hyvää ja todella edullista keittoa valkoisesta muovikulhosta pienen peltipöydän äärellä. Eikä se olisi voinut maistua paremmalta hienoimmassakaan ravintolassa.
 |
| Katukeittiötunnelmaa |
 |
| Katukeittiöm kana-nuudelikeitto oli taivaallista |
 |
| Mango Sticky Rice on niin hyvää, että sitä on vaikeaa kuvailla |
Olin tyytyväinen valintaani. Parasta asiassa oli, että vatsaan oli jäänyt vielä tilaa superherkulle eli keitetylle tahmealle riisille, joka syödään kypsien mehukkaiden mangoviipaleiden, makean kookosmaidon ja paahdetun pähkinärouheen kanssa. Mango-sticky rice on niin hyvää, että sitä on vaikeaa kuvailla.
Sain annokseni ja istuin jälleen peltipöydän äärelle. Kuuma Bangkokin ilta, hyvä ruoka ja eksoottinen tunnelma kietoutuivat taivaalliseksi hyvänolon tunteeksi sisälleni. Halusin viivytellä mangoviipaleiden kanssa, että voisin nauttia hetkestä mahdollisimman pitkään. Säästelin suurinta ja mehukkainta palaa viimeiseksi. Lopulta tuli aika laittaa myös se suuhun. Ja mitä sitten kävikään?
Viipale lipsahti haarukasta lautasen viereen peltipöydälle. Sen enempää ajattelematta nappasin mangon sormilla suuhuni. Saman tien ymmärsin kuinka tyhmästi olin toiminut. Ruoka Thaimaassa on usein puhdasta eikä siitä tule vatsavaivoja, mutta omat kädet ja ulkona sijaitsevat peltipöytien pinnat ovat varmasti epähygieenisiä. Vahinko oli kuitenkin jo sattunut ja päätin olla ajattelematta sitä enempää. Kylläisenä ja tyytyväisenä lähdin katsomaan onko jalkahoitola vielä auki.
Thaimaassa kaikki on mahdollista. Niin minäkin löysin itseni jalkahoidosta pienessä viihtyisässä kauneushoitolassa myöhään illalla. Paikan emäntä oli nuori kaunis thainainen, joka ei puhunut oikeastaan lainkaan englantia. Apunaan mukana häärivät hänen 8-vuotias tytär ja 5-vuotias poika. Molemmat olivat ihan huippusuloisia ja todella seurallisia. Tyttö oli käynyt neljä vuotta englanninkielistä koulua ja puhui kieltä lähes täydellisesti. Pieni poikakin oli oppinut jotain sanoja siskoltaan ja oli innokas testailemaan kielitaitoaan käytännössä.
Lapset toimivat tulkkeina myös äidilleen, joten meillä riitti juteltavaa pitkäksi aikaa. Viihdyin kauneushoitolassa lähes kaksi tuntia ja tunsin saaneeni uusia ystäviä. Lupasin käydä perhettä katsomassa vielä uudelleen, kun tulisin taas Bangkokiin muutaman viikon päästä, käytyäni ensin Etelä-Thaimaassa. Ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa, halusivat lapset esitellä minulle vielä lemmikkinsä. Suloinen Pepsi koira muistutti isäntiään. Sekin oli vilkas ja iloinen ja sai minut hymyilemään.
 |
| Nuori äiti ja hänen kauneudenhoitaja kollegansa olivat ystävällisiä, vaikka kielitaito ei oikein riittänytkään. |
 |
| 8-vuotias tytär osasi sujuvasti englantia ja toimikin tulkkina äidilleen |
 |
| 5-vuotias osasi myös vähän englantia siskonsa jalan jäljissä |
Huonosta tuulesta ei ollut enää tietoakaan, kun lähdin huolitelluilla sormien ja varpaiden kynsillä sekä hemmotelluilla jaloilla kohti hotellia. Taisin vähän lauleskellakin ääneen, kun olin niin iloinen. ”Mukava ilta saisi arvoisensa päätöksen”, ajattelin, kun saavuin moottoripyörätaksikeskittymän luokse. Halusin mennä hotellille moottoripyörätaksilla vaikka sitten vanhojen aikojen ja ihanien muistojen kunniaksi.
Eikä se päätös ollut huono. Mikä mahtava tunne onkaan viilettää pyörän kyydissä lämpimässä illassa hiukset hulmuten. Näin matkalla paikallisia purkamassa vihanneskojujaan torilla. Näin myös ihmismeren Suan Lum Night Bazaarilla. Kaupunki tuoksui kuumalle asfaltille ja pakokaasulle. Jostain sieraimiini leijaili myös mausteinen ruuan tuoksu. ”Everything ok?”, kysyi kuljettajani. ”Yes, everything is ok. I love Bangkok!”, vastasin ja tarkoitin jokaista sanaa.
Eihän tämäkään tarina mahtunut yhteen osaan. Kerron siis loput Bangkokin tämän kerran seikkailuista seuraavassa osassa 2b Yksin Bangkokissa. Se löytyy täältä.
Olen julkaissut aikaisemmin tähän liittyneitä kirjoituksia:
Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille jatkomatkakertomuksessa
osa 1 Bye Bye busy life
osa 2a Chiang Mai hurmasi minut
Olen julkaissut aikaisemmin tähän liittyneitä kirjoituksia:
Pohjois-Thaimaa kaikille aisteille jatkomatkakertomuksessa
osa 1 Bye Bye busy life
osa 2a Chiang Mai hurmasi minut
osa 5 Takaisin Chiang Maihin
osa 6 Mae Hong Son Uinuu ja Yllättää
Ja Bangkok Enkelten Kaupunki, Idän Venetsia juttusarjassa:
1a Kuuma, Kuumempi, Kuumin
1b Kuuma, Kuumempi, Kuumin
osa 6 Mae Hong Son Uinuu ja Yllättää
Ja Bangkok Enkelten Kaupunki, Idän Venetsia juttusarjassa:
1a Kuuma, Kuumempi, Kuumin
1b Kuuma, Kuumempi, Kuumin
