Bangkok Enkelten kaupunki, Idän Venetsia – osa 1a Kuuma, Kuumempi, Kuumin

Pääsin Bangkokiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Olihan se aikamoinen kokemus. Olin silloin melko kokematon matkustaja ja kulttuurishokki iski välittömästi, kun astuimme lentokentältä ulos. Kaoottinen liikenne täytti kadut, torvet soivat ja valot vilkkuivat. Ilma oli kuin saunassa löylyn heiton jälkeen. Vaatteet tuntuivat liimaantuvan ihoon kiinni ja ihmisiä oli todella paljon. Joka puolella oli hälinää ja meteliä. 

Kävelin lentokentältä ihmeissäni bussia kohti ja melkein törmäsin vastaantulevaan oranssikaapuiseen munkkiin. Mies pelästyi pahan kerran, mutta huokaisi helpotuksesta, kun ehti väistää minua. Kuulin myöhemmin oppailta, että munkit eivät saa koskettaa naista. Onneksi en ehtinyt aiheuttaa ikuista traumaa munkkiparalle. 

Majoittauduimme Silomin alueelle keskitason hotelliin. Hotellissa oli viihtyisää ja siistiä, vaikka se olikin jo nähnyt parhaat päivänsä. Erityisesti kiinnitin huomiota henkilökunnan ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen. He hymyilivät koko ajan. Olipa kyse sitten kerrossiivoojasta tai hotellin johtajasta, tervehtivät he kaikkia vieraita aina iloisesti. Se tuntui todella mukavalta. 

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että thaimaalaisten hymy johtuu osaltaan buddhalaisesta uskomuksesta. ”Se, miten kohtelee muita ihmisiä vaikuttaa siihen, minkälaisen elämän saa seuraavaksi.” Pahin mahdollisuus on kuulemma syntyä katkaravuksi meren mutaan. Thaimaalaiset siis hymyilevät aina ja kaikissa tilanteissa. Hymy saattaa kätkeä alleen myös surua tai pelkoa.

Bangkok vuonna 1998

Illalla lähdimme läheiselle Pat Pongin alueelle kävelemään. Jouduimme toteamaan hyvin nopeasti, että ”Huh-huh mikä paikka”. Kojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä tuntui riittävän silmänkantamattomiin. Myyjät juoksivat hintaneuvottelujen jälkeen peräämme. Yllättäen he suostuivatkin tarjoamaamme halvempaan hintaan, vaikka olivat juuri aiemmin vakuuttaneet thaienglannillaan ”Madame I can’t. I loose.” 

Go go baarien valot välkkyivät ja sisäänheittäjät käyttivät kaikki taitonsa suostutellakseen meidät asiakkaiksi. He tietävät, että jos saavat pariskunnasta naisen sisään, seuraa mies varmasti perässä. Toisin päin asia ei välttämättä toimi. Niinpä nimenomaan minä sain kuunnella mitä mielikuvituksellisimpia myyntipuheita illan seksi-showsta. Olin ihan pää pyörällä muutenkin Thaimaan pääkaupungin erilaisuudesta. Niinpä baarit jäivät väliin.

Patpongin alueella sisäänheittäjiä riittää

Kun shoppailujen jälkeen kävelimme takaisin hotellille, näin sydäntä särkevän näyn. Laiha ryppyinen mies istui valtavien roska-astioiden vieressä pieni kertakäyttömuki kädessään. Hän katsoi meitä anovasti. Miehen vieressä makasi paljaalla kadulla pieni arviolta alle vuoden ikäinen vauva. Vauva näytti nukkuvan. Hänellä oli päällään vain likaiset, märät pikkuhousut. Jatkoin matkaa kyynelsilmin. Tiesin, että ei todellakaan ole oikein antaa rahaa kerjäläiselle, joka tuo lapsen ”houkuttimeksi”. 

Huoneessamme oli suuri kylpyamme, pehmeät sängyt, minibaari ja TV. Voin suorastaan fyysisesti pahoin, kun ajattelin miestä ja vauvaa kadulla. Olisinpa voinut hakea lapsen kylpyyn ja oikeaan sänkyyn nukkumaan. Päätin, että annan heille ruokaa seuraavana päivänä. Oli se sitten oikein tai väärin. 

Aamulla lähdimme tutustumaan Bangkokin temppeleihin. Vaikutti, että meillä oli todella huono tuuri, sillä kaikki temppelit tuntuivat olevan kiinni. Innokkaat tuk-tuk kuskit sen sijaan halusivat viedä meitä ostoksille. ”Gasoline free today. Coverment pays.”, he sanoivat. Ihmettelimme hiukan asiaa, mutta hyppäsimme kyytiin. Niinhän siinä kävi, että jouduimme kiertämään kaikki mahdolliset ”jalokivikaupat” ja räätälit. Onneksi pysyimme tiukkana emmekä tehneet heräteostoksia.

Tuk tukit voivat olla todella hienoja

Tuk-tuk kuskit saavat bensakuponkeja tai rahaa, kun vievät turisteja kauppoihin. Heidän yleinen kikka houkutella valkolaisia kyytiinsä, on väittää, että temppelit ovat tänään kiinni. Halpaan ei kannata heti mennä, vaan käydä tarkistamassa asia itse. 

Pitkien ja pakokaasunsavuisten ajelujen jälkeen pääsimme lopulta yhdelle temppelialueelle sisään. Oranssikaapuiset munkit meditoivat ja puuhailivat omia askareitaan. Kultakupoliset rakennukset kimaltelivat auringossa ja ihmiset kantoivat ruokaa, suitsukkeita, kukkia ja kynttilöitä Buddha patsaan jättikokoisille jaloille. Olimme tulleet Wat Intharawihan temppeliin lähelle Bangkokin läpi virtaavaa Chao Phraya jokea. Temppelin vetonaula on 32 metriä korkea seisova Buddha, joka on kullattu päästä varpaisiin. Patsas on todella vaikuttavan näköinen. 

Tuntui kuin ilma temppelialueella olisi erilaista, verrattuna muualle Bangkokiin. Painava levollinen rauha alkoi vaikuttaa myös meihin ja aloimme liikkua hitaammin ja tiedostaa ympäristöämme paremmin. Temppelin rauhassa omat kiireet ja ongelmat haihtuivat ja rentouduimme lopullisesti lomatunnelmaan. Myöhemmin matkoillani Bangkokissa ja Thaimaassa olen vieraillut myös muissa temppeleissä. Tunnelma on aina levollinen ja vaikutus rentouttava.

Seisova Buddha Wat Intharawihan
temppelissä on 32 metriä korkea

Ihmiset kantavat lahjoja seisovan
Buddhan jalkojen juureen

Aivan vastakkaiseen tunnelmaan pääsimme seuraavana päivänä, kun lähdimme kuuluisille Chatuchak viikonloppumarkkinoille shoppailemaan. Nykyään markkinoille pääsee helposti ilmajunalla, mutta 90-luvulla lähdimme matkaan taksilla. Bangkokin liikenne voi olla ihan käsittämätön. Taksi lipui etanan vauhtia ruuhkassa eteenpäin. Päätimme olla hermostumatta. Eihän siitä ainakaan hyötyä olisi. 

Tuskastuttavan pitkän matkan jälkeen olimme perillä. Aurinko oli jo ehtinyt korkealle taivaalle ja päivä oli todella kuuma. Näimme edessämme myyntikojuja silmänkantamattomiin. Ulkona avoteltassa toimi ”parturi”, jossa taitavat thaimiehet leikkasivat terävällä veitsellä miesten päitä kaljuiksi. Aika hurjan näköistä touhua se oli. 

”Sisällä” basaarissa myytiin ihan kaikkea mahdollista. Hypistelimme koriste-esineitä, vaatteita, kenkiä ja käsitöitä. Näimme myös astioita, keramiikkaa ja huonekaluja. Jotkut kojuista olivat ilmastoituja. Tuntui taivaalliselta astua sellaiseen tuskastuttavasta kuumuudesta. 

Valitettavasti ilmastointi puuttui monista sellaisistakin kojuista, joissa myytiin eläimiä. Oli surullista katsoa pieniä suloisia koiranpentuja vetelinä ahtaissa kopeissa kietoutuneina toisiinsa. Lämpötila oli varmasti lähemmäs 50 astetta. Ainakin se tuntui siltä.

Kuuman päivän jälkeen lähdimme vielä kävelylle hotellin lähelle. Ensimmäisenä iltana näkemäämme kerjäläismiestä vauvoineen ei näkynyt tällä kertaa. Olin asiasta helpottunut, vaikka olinkin varannut heille mehutetran ja hedelmiä. Roskisten luona näimme vain suuren torakan juoksevan kadun koloon. 

Nousimme hissillä korkean rakennuksen pianobaariin. Näköalat olivat upeat ja meistä tuntui, kuin olisimme tulleet jälleen erilaiseen maailmaan. Istuimme lattialle tyynyjen päälle tyylikkäiden matalien pöytien ääreen. Kuuntelimme taitavan pianistin herkkää esitystä ja tutkimme cocktail-listaa. Päädyimme ostamaan happy hourin. Saisimme sovitulla hinnalla juoda tunnin sisällä niin monta cocktailia, kuin ehtisimme. 

Tarjoilija polvistui eteemme ottamaan tilauksen. Valitsin Mai Tai cocktailin. Risto otti San Franciscon. Drinkit tulivat nopeasti ja olivat suurissa laseissa. Siemailimme niitä nauttien samalla ilmastoinnista, näköaloista ja pianomusiikista. Lasimme olivat vasta puolessa välissä, kun tarjoilija tuli kysymään mitä otamme seuraavaksi. Emme voineet vastustaa kiusausta vaan teimme uuden tilauksen ”Piña Colada ja Mohito, kiitos.” Ehdimme juomaan tunnin aikana kolme cocktailia kumpikin.

Piano baarista oli upeat näköalat ja drinkkilistalta löytyi "Happy Hour"
eli tunniksi niin monta drinkkiä, kuin siinä ajassa ehtii juomaan.

Laskeuduimme nopealla hissillä alas. Kadulla kuuma ilma ja ihmispaljous tuntuivat lyövän kasvoille. Yritin hengittää syvään, mutta tunsin kuinka silmissäni alkoi sumentua ja jouduin ottamaan Ristosta kiinni. Sain hyvän opetuksen siitä, kuinka tärkeää Thaimaassa on juoda paljon vettä. Nestehukka pääsi yllättämään eivätkä nopeasti juodut alkoholidrinkit paljon auttaneet asiaa. Onneksi minulla oli laukussa mehutetra, jonka olin ajatellut antaa kerjäläismiehelle. Sen juotuani oloni parani huomattavasti.

Loppuviikon aikana Bangkok näytti meille vielä monenlaiset kasvonsa. Vuoden 1998 seikkailu jatkuu vielä seuraavassa osassa Bangkok Enkelten kaupunki, Idän Venetsia – osa 1b Kuuma, Kuumempi, Kuumin.