Kesäseikkailu osa 2 – Villi Slovenia – matkalla Bohinjiin

Halusin käydä ennen vuorille suuntaamista Škofja Loka nimisessä kaupungissa. Olin kuullut, että se on erityisen viehättävä 1500-luvulla rakennettuine taloineen. Alun perin kaupunki rakennettiin vielä aikaisemmin keskiajalla, mutta se tuhoutui maanjäristyksessä. Odotukseni Škofja Lokan viehättävyydestä eivät olleet liioiteltuja. Sora-joen ympärille rakennetun kaupungin erityinen tunnelma korostui korkeuserojen ansiosta. Kävelin ylämäkeä pitkin vanhan kaupungin aukiolle. Sieltä löytyi jäätelökioski, jonka edessä en voinut vastustaa kiusausta. Italialaistyylinen kotitekoinen jäätelö on vain ihan käsittämättömän hyvää. 

Škofja Loka on kaunis vanha kaupunki Sloveniassa

Kotitekoinen pistaasijäätelö on yksi parhaimmista asioista maailmassa

Pistaasijäätelötötterön kanssa jatkoin matkaa ja nautin vanhan kaupungin hienosta tunnelmasta. Hurmaavasti hiukan rapistuneiden talojen kätköistä löytyi pieniä putiikkeja ja suloisia kahviloita. Ne olivat vasta aukaisemassa oviaan. Olihan puoleen päivään vielä rutkasti aikaa ja kaupunki vasta heräili uuteen päivään. Paikalliset vanhat miehet olivat sentään saapuneet istuskelemaan ja rupattelemaan katujen varsille. 

Jäin katselemaan Sora-joen virtaavaa vettä. Mietin mistä kaukaa se mahtaa olla peräisin. En kuitenkaan ehtinyt viipyä kauniissa kaupungissa pidempään, sillä matkani oli jatkuttava. Seuraavalla kerralla voisin hyvin ajatella yöpyväni Škofja Lokassa, niin mukavalta kaupunki vaikutti.

Suuntasin Opelin nokan kohti vuoristoa ja pääsin viimeinkin lapsuuden ihanteeni Alppi-Heidin maisemiin. Slovenian vuoristohan on osa Alppeja. Alpeilla olin käynyt useasti mutta aina talvella. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa kesäiseen vuoristoon. 

Sora-joki virtaa Škofja Lokaan korkealta vuorilta

Alppimaisema toi mieleeni sydäntä sykähdyttävällä tavalla lapsuuden
lempisarjani Alppi-Heidin.Näissä maisemissa sielu todellakin lepää.

Tiet muuttuivat kapeammiksi ja onneksi myös autojen määrä väheni huomattavasti. Ajelin monien pienten kylien läpi ja kiittelin useaan otteeseen, että autoni oli niin pieni. Sen verran kapeissa paikoista sen kanssa jouduin taiteilemaan. Olin kuvitellut saapuvani Bohinjiin reilun tunnin matkan teon jälkeen. Oikeasti matkaan kului kaksi ja puoli tuntia. 

Se ei toisaalta erityisemmin haitannut, sillä vuoristossa ajaminen oli upeaa. Adrenaliinit nousivat kun ajoin jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. Auton kakkos- ja ykkösvaihteet olivat jatkuvasti käytössä, sillä pieni Corsani ei jaksanut kivuta mäkiä ylös suuremmilla vaihteilla. Välillä pääsin laskettelemaan alamäkeä kilometrikaupalla. Mutkat olivat tiukkoja ja sydän sykkyrällä mietin joka kerta tuleekohan sieltä joku vastaan. Aina välillä niin kävi ja silloin tilanne meni erityisen jännittäväksi. 

Onneksi kapealla tiellä oli välillä levennyksiä mihin saattoi väistää vastaan tulevia isoja autoja.
 Tai vaan pysähtyä nauttimaan maisemista ja ottamaan valokuvia.

Lähdin vähän kepeillä varusteilla vuorille, mutta onneksi mitään
ongelmia ei ollut, vaan jännittävä matka sujui erittäin hyvin.

Kerran puolessa välissä kapeaa ylämäkeä, minua vastaan ajoi bussi. Silloin ei auttanut muu, kuin peruuttaa alas. Sinne oli tehty levennys, johon saatoin väistää bussia. Toisen kerran suuri matkailuauto ajoi vastaan kun laskettelin mäkeä alas. Väistin vauhdissa niin sivuun kuin mahdollista ja auto suhahti ohi lähes hipoen Corsan sivupeilejä. 

Välillä ripotteli vähän vettä ja välillä aurinko paistoi täydeltä terältä. Vuoristossa säätila tosiaan saattaa vaihtua hyvinkin nopeasti. Matka kuitenkin taittui ja saavuin lopulta Bohinjska Bistricaan. Se on Bohinjin laakson suurin kaupunki. Minä halusin vain päästä perille, joten ajoin kaupungin läpi pysähtymättä. Hiukan jouduin miettimään, että olenko varmasti menossa oikeaan suuntaan, kun navigaattorini ohjasi minut ajamaan niin kapeasta alikulkutunnelista, että en olisi mahtunut kunnolla seisomaan autoni viereen. Siitäkin kuitenkin selviydyin ja ajelin viimeiset kilometrit tasaista tietä pitkin Bohinj järvelle. Jonne majoittauduin seuraaviksi kahdeksi yöksi. Jo heti ensimmäisenä päivänä sain kokea Villin Slovenian ikimuistoisella tavalla. Siitä voit lukea täältä.

Olen aiemmin julkaissut Kesäseikkailusta: Osa1 - Villi Slovenia - Kranj