Bangkok Enkelten kaupunki, Idän Venetsia – osa 1b Kuuma, Kuumempi, Kuumin

Seuraavana päivänä kävelimme itsemme lähes näännyksiin ja kävimme ihmettelemässä suuria tavarataloja Bangkokin keskustassa. Iltapäivällä päätimme lähteä joelle. Halusimme vaihtelua kävelyyn, ostoksiin ja taksissa istumiseen. Istuminen jokiveneen kyydissä tuntui juuri sopivan viileältä ja rentouttavalta tekemiseltä. Lähdimme matkaan Santhorn Taksin laiturilta ilman suunniteltua päämäärää. 

Myös munkit matkustavat usein jokilaivoilla

Joen toisella puolella asuu edelleenkin ihmisiä
huterissa paalujen päälle rakennetuissa mökeissään.

Katselimme lipuvan veneen kyydistä Bangkokin silhuettia joelta käsin. Toisella puolella kohosivat korkeat rakennukset, kun taas toisen puolen elo näytti maalaismaisemmalta. Kanssamatkustajat vaihtuivat eri laitureilla, mutta me vain istuimme veneen kyydissä. Reilun tunnin kuluttua saavuimme päätepysäkille. Nousimme pois Nonthaburissa. Veneellä matka oli kestänyt lähes puolitoista tuntia. 

Kello oli jo aika paljon ja huomasimme, ettei meillä ole kuin reilu tunti aikaa, ennen kuin viimeinen vene lähtisi takaisin kohti Bangkokia. Aika kuluin nopeasti venelaiturin läheisyydessä. Tulimme hyvissä ajoin takaisin vain huomataksemme, että valtava määrä ihmisiä jonotti veneeseen. Huolestuimme vähän, että mahtuisimmeko edes mukaan, emmehän olleet ostaneet mitään lippuja etukäteen. Helpotukseksemme viereen tuli toinenkin vene. Me ja joitakin paikallisia lastauduimme siihen. Suurempi vene lähti ja olimme tyytyväisiä, että olimme päässeet tämän väljemmin lastatun veneen kyytiin. 

Meidänkin veneemme lähti lopulta liikkeelle ja kauhuksemme huomasimme, että sen päämäärä oli joen toisella puolella. Kyseessä oli siis joen ylitysvene. Emme tienneet olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Viimeinen jokivene Bangkokiin oli mennyt emmekä tienneet miten pääsisimme sinne takaisin. Rauhoittelin itseäni ja Ristoa sanomalla, että onneksi Bangkokissa kaikki on halpaa. Emme mene konkurssiin, vaikka ottaisimme taksin. 

Kun pääsimme vihdoin takaisin oikealle puolelle jokea, oli meno siellä rauhoittunut huomattavasti. ”Mahtaisimmeko edes löytää taksia täältä?”, mietimme. Huoli alkoi taas hiipiä mieliimme. 

Huomasin laituriin kiinnittyneinä muutamia thaimaalaisia pitkähäntäveneitä. veneiden omistajat seisoskelivat paattiensa vieressä. Päätimme kysyä heiltä paljonko kyyti Bangkokiin maksaisi. Saimme neuvoteltua kohtuullisen hinnan ja hyppäsimme veneen kyytiin. 

Omistaja käynnisti veneen moottorin ja tunsin halua laittaa kädet korvilleni. Meteli oli valtaisa. Lähdimme liikkeelle ja korvatkin tottuivat meluun. Joen vesi roiskui vaatteille ja hiukset hulmusivat tuulessa, kun viiletimme jokea pitkin. Ohitimme jonkun ajan kuluttua matkustajaveneen, jonka kyydissä meidän piti olla. Heilutimme iloisesti matkustajille ja nautimme huimasta kyydistämme. 

Tropiikissa sää voi olla oikukas ja niin kävi tälläkin kertaa. Ilma oli ollut painostava jo pitkään. Kun matkasimme veneellä, repesi taivas ja alkoi sataa kaatamalla. Trooppinen sadekuuro oli jotain muuta kuin oma kesäsateemme. Vettä tuntui tulevan sanan varsinaisessa merkityksessä saavista kaatamalla. Kesävaatteemme olivat kastuneet nopeasti aivan likomäriksi. Veneen kuljettaja vain hymyili sydämellisesti sanomatta sanaakaan. 

Matkaa oli vielä reilusti jäljellä emmekä todellakaan ilahtuneet siitä tosiasiasta, että kuulimme ukkosen jyrähtelyn ja näimme salamoiden iskevän voimalla maahaan. Ukonilma tuntui vain lähestyvän meitä. Kuskimme lisäsi vauhtia ja me vaihdoimme Riston kanssa huolestuneita katseita. Jyrinä tuntui vyöryvän ylitsemme. Ehkä pelottava tilanne sai sen kuulostamaan mielissämme todellisuutta voimakkaammalta. En ainakaan muista ikinä aikaisemmin tai jälkeenpäinkään kokeneeni toista yhtä pelottavaa ukonilmaa. Märät vaatteetkaan eivät enää haitanneet, kun vain mietimme mitä tapahtuu, jos salama iskee veneeseen tai sen lähelle. 

Ukonilma trooppisessa kaupungissa on hurja kokemus
etenkin, jos on samaan aikaan pitkähäntäveneen kyydissä joella.

Niin ei onneksi käynyt, vaan pääsimme perille laituriin, josta olimme lähteneet matkaan. Vesisadekin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanut. Kävelimme vettä valuen kohti hotellia ja hyppäsimme matkalla viereemme pysähtyneen tuk-tukin kyytiin. Hotellin turvassa mietin vielä matkaamme. Olipas siitä tullut taas tahtomattamme jännittävä reissu. Näin vielä yölläkin unta ukonilmoista ja maanjäristyksistä. 

Aamiaispöydässä maistelimme nuudeli- ja riisiruokia. Thaimaalaiset syövät melko tuhdisti jo heti aamulla. Toki tarjolla oli myös paahtoleipää, kahvia ja superihania tuoreita hedelmiä. Ananaskin maistuu Thaimaassa makealta ja mehukkaalta kuin parhain mansikka Suomen kesässä. 

Aamiaishuone kuten hotellihuoneemmekin oli koristeltu tuoreilla kukilla. Saimme nauttia joka päivä huumaavasta orkideoiden tuoksusta. Kaikkien näiden ihanien asioiden lisäksi Thaimaassa on syytä varautua myös ikävämpiin yllätyksiin. Juuri kun olin kaatamassa itselleni tuoremehua, näin kannujen välissä vilistävän suurikokoisen torakan. En ollut nähnyt moisia ötököitä hotellissa aikaisemmin. 

Loppuloman ajan muistimme kuitenkin pitää huoneemme kylpyammeessa ja käsienpesualtaassa vettä. Torakat saattavat nousta siisteihinkin hotelleihin viemäreiden kautta. Vesi estää niiden pääsyn huoneeseen. Söimme aamiaisellakin ainoastaan tiiviiden kupujen alta tarjottavia ruokia. Ja onneksi vältyimme näkemästä enempää torakoita hotellissamme. 

Risto oli jo totaalisesti kyllästynyt kävelemään kuumassa kaupungissa ja hän halusikin jäädä rentoutumaan hotellin uima-altaalle. Itseäni paikalleen jääminen ei houkutellut lainkaan. Niinpä sovimme, että vietämme päivän omissa oloissamme ja menemme sitten illalla yhdessä syömään. 

Minä kävin päivän aikana mm. thaihieronnassa ja jalkahoidossa. Miten ihanaa luksusta se olikaan pikkurahalla. Otin myös manikyyrin ja pedikyyrin. Kauniisti lakattujen kynsien kanssa lähdin jälleen shoppailemaan. Tuohon aikaan olin vielä niin pienikokoinen, että thaivaatteet sopivat päälleni erittäin hyvin. 

Aika kului siivillä ja huomasin, että minulle tulee kiire ehtiä takaisin hotellille sovittuun aikaan. Päätin ottaa taksin ja riensin ulos kaupasta. Ulkona huomasin, että pääsisin perille nopeammin kävellen. Autot ja tuk-tukit seisoivat koko tien leveydeltä ja torvet soivat. Taksikyyti piti siis unohtaa. 

Bangkokin ruuhkassa ei ole mahdollisuuksia päästä eteenpäin autolla tai tuk tukilla.

Paikallisetkin käyttävät paljon moottoripyörätakseja.

Lähdin kävelemään selvästi harmistuneena, sillä tiesin myöhästyväni. Pian paikallinen nuorukainen pysäytti minut. Hänellä oli päällään neonvärinen liivi ja hän osoitti moottoripyörää vieressään. ”Madame, taxi?”, hän kysyi. Katsoin nuorta miestä ja kaksipyöräistä kulkupeliä epäillen. ”Very fast, where you go?”, hän kysyi. Ymmärsin, että tämä voisi olla mahdollisuuteni. 

Kerroin minne olin menossa ja lisäsin, että minulla on kiire. Muuta ei tarvittu. Hyppäsin kyytiin ostoskassieni kanssa. Puikkelehdimme moottoripyörällä autojen välissä. Puristin istuimen takana olevaa metalliputkea ja suunnittelin jo jättäväni ostokset pois kyydistä, että pystyn pitämään paremmin kiinni. 

”I help”, kuljettaja sanoi ja otti pussukkani ohjaustankoon roikkumaan. Olin varma, että muovikassin sanka tarttuu jonkun auton peiliin. Niin läheltä ohitimme ruuhkassa seisovat taksit. Pelkäsin tässä kyydissä vielä enemmän kuin edellisenä päivänä pitkähäntäveneessä. Taisin ihan huudahtaa ääneen, kun kuljettaja kaarsi menopelin pois kadulta ja ajoi lyhyet portaat alas. ”Don’t worry. This is fast way.” poika vain nauroi minulle. 

Hän oli varmasti ajanut ruuhkassa ennenkin, sillä kuin ihmeen kaupalla pääsimme perille, emmekä olleet edes aiheuttaneet yhtään naarmua ohittamiimme autoihin. Jalkani tuntuivat tärisevän kun nousin kyydistä. Olin kuitenkin iloinen kokemuksestani ja sanoinkin pojalle, että en ole ollut koskaan ennen moottoripyörän kyydissä. Hän ojensi minulle hymyillen ostoskassini ja maksoin kyydin. Olin sittenkin ajoissa joten annoin kuljettajalle myös reilun tipin. Bangkok oli totisesti tehnyt minuun vaikutuksen. 

Kun Riston kanssa kävelimme myöhemmin illalla hotellille maittavan illallisen jälkeen, alkoi taas sataa. Vettä tuli taas todella paljon ja nopeutimme kulkuamme. Lähellä hotellia roskisten luona, näin saman kerjäläismiehen kuin ensimmäisenä iltanamme. Hän istui surkean näköisenä märällä kadulla kertakäyttömukinsa kanssa. Vauvaa ei onneksi näkynyt missään. 

Päätin, että annan miehelle nyt rahaa. Laskeuduin miehen eteen kyykkyyn ja yritin selittää hänelle, että annan rahaa, koska vauva ei ole mukana. En tiedä ymmärsikö hän sitä, mutta muistan vieläkin lämmön joka syttyi miehen silmiin, kun puhuin hänelle ja tipautin rahat kertakäyttökulhoon. Omatkin silmäni taisivat kostua katseidemme kohtaamisesta. Ymmärsin, että olemme molemmat samanlaisia ihmisiä ja haluamme elää elämämme mahdollisimman hyvin. Valitettavasti lähtökohtamme vain ovat kovin erilaiset. Olen mitä olen ja voin elää haluamaani elämää siksi, että olen syntynyt hyvinvointivaltioon ja saanut oikeuden opiskella ja tehdä töitä. Maailmassa on paljon ihmisiä, joilta nämä oikeudet puuttuvat. 

Tämän ensimmäisen Thaimaan ja Bangkokin matkani jälkeen olen palannut tuohon maahan ja kaupunkiin useasti. Seuraavaksi kerron Bangkokin kokemuksistani vuonna 2008, kun lensin kaupunkiin Pohjois-Thaimaassa viettämäni ikimuistoisen ajan jälkeen. Se tarina jatkuu täällä.

Aikaisemmin kirjoittamani Bangkok Enkelten kaupunki, Idän Venetsia – juttusarjan osat

1a Kuuma, Kuumempi, Kuumin