Tässä ensimmäisessä matkatarinassa on ihan pakko mennä muistoihin vuosien taakse. Lähdin ensimmäistä kertaa yksin matkaan vuonna 1992. Silloin matkakohde oli Damaskoksen kaupunki Syyriassa. Syy eksoottiseen matkaan oli poikaystävä YK-joukoissa. Ja kyllä se aikamoinen matka olikin.
Lennot oli hommattava mahdollisimman edullisesti. Työskentelin tuohon aikaan kahvilassa eikä tuloissa ollut kehumista. Kohtuuhintaiset lennot kuitenkin järjestyivät nuorisomatkoihin erikoistuneen Kilroy Travelsin kautta. Lentoreitti kulki Helsingistä Moskovaan ja edelleen sieltä Damaskokseen. Lähdin matkaan venäläisen Aeroflotin siivin.
Ensimmäiset sydämentykytykset jo muutenkin valtavan matkajännityksen lisäksi sain, kun paria päivää ennen lähtöä minulle soitettiin matkatoimistosta. Puhelu meni kutakuinkin näin:
- ”Olemme pahoillamme, mutta tarkemman selvittelyn jälkeen on ilmennyt, että saattaa olla mahdollista, ettei Suomen kansalainen pääsekään maahan Syyriassa ilman viisumia.”
- ”Siis mitä??? Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?”
- ”Pahin mahdollinen seuraus on, että et pääse maahan ja sinut käännytetään takaisin. Et ehdi enää hankkimaan viisumia, vaikka matkasi kulkeekin Moskovan kautta ja siellä olisi viisumeja myöntävä suurlähetystö.”
- ”Pitääkö minun nyt perua koko matka?”
- ”On myös mahdollista, että pääset maahan ilman viisumia. Jos uskallat lähteä, ota mukaan jotain, joka todistaa, että menet katsomaan YK-sotilasta. Heitä katsotaan maassa ylöspäin”
Mietin vain hetken mitä tehdä! Enhän minä voinut olla lähtemättä. Kävi miten kävi…
Sinäkin saat tietää miten kävi. Kerron matkasta lisää ihan pian! Tarina jatkuu täällä
 |
| Helsinki-Vantaalla lähdössä lähes tuntemattomaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti