Heräsin Kapkaupungissa hostellin
kapselisängystäni viideltä aamulla kellon soidessa. Uni olisi vielä maistunut,
mutta pakko oli nousta ylös, jotta ehtisin ajoissa Safarijärjestäjän toimistolle.
Lähtisin nimittäin tänään kahden viikon seikkailusafarille Kapkaupungista
Durbaniin.
 |
| Kahden viikon safarin reitti Kapkaupungista Durbaniin |
91 Loop Hostel oli oikein positiivinen kokemus.
Nukuin usean kapselin salissa omassa kapselissani. Siellä oli valot,
sähköpistokkeet, tilaa matkatavaroille ja mukava sänky. Äänieristys ei ollut
erityisen hyvä. Yöllä kuulin, kuinka viereisen kapselin asukas kuorsasi. Olin
kuitenkin niin väsynyt, että sain nukuttua siitä huolimatta.
 |
| 91 Loop Hostellin kapselisängyt olivat hyvää tasoa |
Vaikka sammutin herätyskellon nopeasti ja yritin
olla hiljaa, huomasin, että ainakin osa muiden kapselien asukkaista heräsi
kolisteluuni. Kieltämättä minua hiukan jännitti tuleva safari. Ensimmäinen
haaste oli saada itseni ja tavarani roudattua muutaman sadan metrin päähän
toimistolle, josta safari alkaisi.
Vaikka matka ei ollut pitkä, en olisi millään
halunnut lähteä kylmään tihkusateiseen pimeään kaupunkiin kävellen kuudelta
aamulla. Heti hostellin oven avattua näin kodittomia nukkumassa kadulla. Tein
nopean päätöksen ja pyysin vastaanottovirkailijaa tilaamaan minulle taksin.
Olin nimittäin jo edellisenä päivänä saanut
annoksen siitä, kuinka periksiantamattomia Kapkaupungin kodittomat voivat olla.
Kävelin ihan päiväaikaan Kloof Streetia kaikessa rauhassa. Kun ensimmäinen
rahan pyytäjä saapui, annoin hänelle vähäiset kolikkoni. Se oli iso virhe.
Kodittomia alkoi parveilla ympärilläni enemmän kuin pystyin kestää. Yritin
ensin sanoa ystävällisesti, että minulla ei ole enää rahaa heille. Lopulta
sanoin jo aika tylysti samalla kun kävelin koko ajan eteenpäin. Mikään ei
tuntunut auttavan. He vain kävelivät vierelläni, näyttivät sydäntä särkevän
kurjilta ja todistelivat, kuinka nälkä heillä on.
 |
| Kapkaupungissa on paljon kauniita rakennuksia |
Pakenin tilannetta avoinna olevaan vaatekauppaan.
Hypistelin siellä vaatteita ainakin vartin verran. Kun astuin ulos kaupasta,
hyökkäsivät kodittomat uudelleen ja vaativat rahaa tai ruokaa. Aloin olla jo
epätoivoinen.
Kävelin entistä tiiviimpään tahtiin eteenpäin.
Kadun varrella oli kaksi tuolia ja niiden välissä pöytä. Mies istui toisella
tuolilla ja poltteli tupakkaa. ”Tarvitsetko apua”, hän kysyi. Nyökättyäni
hänelle, hän pyysi minut istumaan toiselle tuolille. Hän hätisti kodittomat
tiehensä ja minä huokaisin helpotuksesta. Opinpahan ainakin ihan kantapään
kautta, että Kapkaupungissa ei kannata antaa rahaa eikä myöskään huomiota
kodittomille. Se on surullista, mutta totta.
Kiittelin miestä ja nousin jatkaakseni matkaa.
Hän sanoi yllättäen, että ”Elämä on hetkiä. Nauti niistä”. Siinäpä vasta oiva
neuvo meille kaikille.
Taksikuskia nauratti, että olin menossa vain
muutaman sadan metrin päähän. Hän sanoi silti ymmärtävänsä. Vesisade taukosi,
kun odottelin toimistolla muiden saapumista. Pikkuhiljaa porukkaa kerääntyi
paikalle ja ilmassa alkoi olla lähdön tunnelmaa.
Jätimme isot tavarat safariautomme Sammyn
kyytiin. Matkanjärjestäjän kaikki autot on nimetty jo edesmenneiden muusikoiden
mukaan. Sammy Davis Junior antoi nimensä meidän autollemme.
 |
| Sammyn kyydillä pääsimme turvallisesti paikasta toiseen |
Matkaan kuitenkin lähdimme pienemmällä autolla,
sillä ensimmäisenä ohjelmassa oli tutustuminen Kapkaupungin townshipiin eli
slummiin nimeltä Langa. Olen käynyt slummeissa ennenkin. Tiesin odottaa
kurjuuden lisäksi paljon iloa, värejä ja nauravia lapsia.
On silti aivan järkyttävää nähdä, miten ihmiset
elävät, vaikka emme edes vierailleet slummin pahimmilla alueilla. Valtio on
rakennuttanut halpoja vuokrataloja hostelleja. Ne ovat erittäin yksinkertaisia
muutaman makuuhuoneen huoneistoja. Makuuhuoneissa on useampi sänky, joista
jokainen on tarkoitettu yhdelle perheelle.
 |
| Nainen pesee pyykkiä Langa-townshipin hostellissa |
 |
| Tämä poika ihastui ikihyviksi nallesta, jonka annoin hänelle |
Pieni poika makasi sängyllä äitinsä kanssa. Minä
annoin hänelle nallen, jonka olin tuonut Suomesta. Pojan iloinen ilme ja
valloittava hymy sai minut ihan sulamaan. Valloittavista hymyistä ja lasten
esityksistä saimme nauttia lisää, kun vierailimme paikallisessa lastentarhassa.
Lapset vaan ovat niin aitoja ja ihania kaikkialla maailmassa. Heiluttelimme
lapsille hyvästiksi. Päässäni soi heidän laulamansa laulu I’m precious. Onneksi
heitä opetetaan ajattelemaan niin.
 |
| Päiväkodin lapset ihmettelivät meitä... |
 |
| ...ja esiintyivät meille. |
 |
| Afrikassa käytetään värejä |
Käveltyämme hetken, juoksi läheisen hökkelin
pihasta kolme poikaa halaamaan meitä. Heille riitti, että otimme valokuvia ja
näytimme niitä heille. Sydämellisen hetken jälkeen jatkoimme kierrosta. Sieltä
täältä nenään löyhähti likaisten vaatteiden, virtsan sekä muiden eritteiden ja
savun haju. Toisaalta näimme myös hyväkuntoisia autoja, kauppoja, baareja ja partureita.
Townshipeissä käydään kauppaa ja yritetään löytää elinkeino mistä tahansa.
Jotkut keräävät muovipulloja. Siinä onkin melkoinen homma. Ei niistä paljon
makseta, mutta maksetaan kuitenkin.
 |
| Townshipissä näkee vaikka minkälaisia yrityksiä |
 |
| Tämä poika juoksi spontaanisti halaamaan minua |
 |
| Pullojen kerääminen on jonkun toimeentulo |
Me vierailimme seuraavaksi kaljanpanijan luona.
Hän tekee olutta koko yhteisölle. Sitä kuulemma tarvitaan aina kun on juhlat
tai joku syy kokoontua yhteen. Muistaakseni 10l astia olutta maksaa noin 2
euroa. Mehän tietysti myös maistelimme sitä. Se oli oikeastaan aika hyvää.
Kevyttä ja raikasta maissiolutta.
 |
| Nainen kotipihalla askareissaan |
 |
| Lapsia kuljetetaan usein selässä |
 |
| Tätä olutta maistelimme porukalla. Astiallisen hinta on noin 2 € |
Saattaa olla, että Townshipissä on yksi wc useita
satoja käyttäjiä kohden. Voin kertoa, että nuo vessat eivät houkuttele
asioimaan siellä. Kaikista huonoimmilla alueilla asiat eivät ole edes niin hyvin.
Kuljetus kuitenkin toimii. Townshipin
bussiasemalta pääsee kauas tai lähelle kohtuuhinnalla. Matka Kapkaupungista
Johannesburgiin kestää kuulemma 14 - 20 tuntia ja se maksaa noin R700
(tämänhetkisen kurssin mukaan noin 47€). Matkaa kertyy noin 1400 km.
 |
| Townshipin bussiasemalta pääsee lähes minne vaan |
Pää täynnä monenlaisia ajatuksia istuimme auton
kyytiin ja ajelimme Stellenboschiin, joka tunnetaan yliopisto- ja
viinikaupunkina. Kontrasti on melkoinen slummin jälkeen. Matkalla kuulimme,
että towvshipeissä järjestetään aina sunnuntaisin isot grillijuhlat, joihin
koko yhteisö osallistuu. Puitteet eivät ole ihmeelliset, mutta yhteishenki on
hyvä ja ihmiset pitävät huolta toisistaan. Ehkäpä meilläkin on jotain opittavaa
heiltä.
Seuraavassa osassa matkaamme legendaarista Route 62 pitkin Oudshoorniin
Olen julkaissut aikaisemmin Afrikka - Seikkailuista Suurin - sarjassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti