sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Afrikka – Seikkailuista Suurin – osa 10a Malealea Lesotho

Valvoin huoneessani yksinkertaisessa mutta viihtyisässä Malealea Lodgen mökissä. Ukkonen jylisi ulkona ja sade ropisi kattoon. Vettä satoi niin paljon, että se valui koko ikkunaruudun leveydeltä maahan. Oli jo toinen yö, jonka vietin sadunhohtoisessa Lesothossa.

En saanut unta miettiessäni seuraavaa päivää. Meidän oli määrä lähteä aamulla jatkamaan matkaa Lohikäärme-vuorille. Autonkuljettajamme oli muistellut illalla, kuinka muutama vuosi sitten koko ryhmä oli jäänyt neljäksi päiväksi Lesothoon, rankkojen sateiden tehtyä ainoasta tiestä ajokelvottoman. Toivoin totisesti, että meille ei kävisi samoin.

Huolestuttavien ajatusten lisäksi untani häiritsi huoneessa pörräävä suurikokoinen kärpänen. Hamuilin valokatkaisijaa, jotta näkisin kärpäsen ja voisin eliminoida sen. Valot eivät kuitenkaan syttyneet. ”No eivät tietenkään”, ajattelin. Olin unohtanut, että Malealea Lodgessa katkaistaan sähköt joka ilta kymmeneltä. Se on yksi säästötoimenpide köyhässä maassa. Kuka nyt yöllä sähköjä kaipaisikaan.

Päätin vaihtaa huolet positiivisempiin ajatuksiin ja aloin muistella pienessä korkealla vuorilla sijaitsevassa Lesothon kuningaskunnassa vietettyä kahta viimeistä päivää. Valtion korkeimmat kohdat kohoavat kolmen ja puolen kilometrin korkeuteen. Matalimmissa paikoissakin ollaan 1400 metriä meren pinnan yläpuolella.

Korkealla sijaitseva sadunhohtoinen Lesotho on rentouttava kokemus.
Maisema on suorastaan vangitseva

Syyskuussa eli keväällä yleisväritys on ruskea


 Olimme ajaneet pitkän yli 500 kilometrin matkan Etelä-Afrikassa sijaitsevasta Graaf Reinetista Lesothoon. Olimme joutuneet lähtemään matkaan jo kuudelta aamulla. Pitkän matkan lisäksi meillä oli valtioiden raja ylitettävänä. Lesothoon saa rajalta 14 päivän viisumin ilman lisämaksuja.

Ajopäivä oli hollantilaisen Chrisin syntymäpäivä. Rajalla meinasimme joutua ongelmiin synttärijuhliin varattujen kuohuviinien ja oluiden kanssa. Virkailijat kuitenkin heltyivät synttäreiden nimissä ja saimme jo kertaalleen takavarikoidut juomat takaisin.

Kaunis mutta köyhä Lesotho sijaitsee kokonaan Etelä-Afrikan sisällä eikä sillä ole muita naapurivaltioita. Rahayksikkö on Loti. Sen arvo on aina sama kuin Etelä-Afrikan Randin. Kaikkialla voi myös maksaa Randeilla. Vaihtorahat saattaa kyllä saada Loteina, jotka eivät kuitenkaan käy maksuvälineenä Etelä-Afrikassa.

Majapaikkamme Lesothossa oli upea rauhan tyyssija Malealea Lodge saman nimisellä alueella noin 2000 metrin korkeudessa. Sinne päästäkseen on ajettava todella pomppuista huonokuntoista ja jopa vaarallista tietä. Olimme tyytyväisiä, että autonkuljettajamme oli todellinen ammattilainen.

Ohittamalla paratiisin portit pääsee Malealea Lodgelle

Tie on melkoinen

Vaatii tiettyjä toimenpiteitä, jotta hankalaa tietä pääsee perille 
Malealea Lodge on ihastuttava

Asiat on niin kuin ne on


Matkan kärsimykset unohtuivat, kun pääsimme perille täydellisen harmoniseen tunnelmaan suorastaan henkeäsalpaaviin maisemiin. Preston kokkasi meille Chrisin synttäreiden kunniaksi hänen rakastamaansa kiinalaista ruokaa. Poksautimme kuoharipullot auki ja lauloimme tietysti päivänsankarille onnittelulaulun.

Päätimme lähteä jatkamaan iltaa paikalliseen kyläbaariin. Se olikin melkoinen kokemus. Kävelimme säkkipimeässä illassa taskulamppujen kanssa. Välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan taivasta. Se tuntui olevan lähes kosketusetäisyydellä. Tähdet tuikkivat kirkkaina tummaa lähes mustaa taustaa vasten.

Onneksi oppaamme tiesivät reitin ja pääsimme perille. Baari oli hyvin yksinkertainen. Kaikille ei riittänyt tuoleja. Tilasimme juomat, jotka eivät maksaneet paljon mitään. Ne olivat huoneen lämpöisiä, mutta eihän se menoa haitannut. Seinät ja lattia olivat kuluneet, likaiset ja halkeamilla. Keskellä ainoaa huonetta oli vanha biljardipöytä. Sen ympärille jäi vain vähän vapaata tilaa, mutta se toimi erinomaisesti tanssilattiana. Paikalliset houkuttelivat meitäkin aktiivisesti mukaan.

Saksalainen Fides tyttö otti haasteen vastaan ja saikin hyvän oppitunnin afrikkalaisesta tanssista. Meno oli vauhdikasta ja mukaansa tempaavaa. Kaikilla tuntui olevan todella hauskaa.

Paikalliset halusivat opettaa innokkaasti afrikkalaisia tansseja.
Katso myös video Viisastenmatka facebook-sivuilta


Huomasin, että joku paikallinen poika jutteli mielestäni hiukan liian tiiviisti nuoren ja kauniin saksan kielen tulkkimme Kristinin kanssa. Katsoin aiheelliseksi ilmoittaa, että hänen on syytä miettiä tarkkaan mitä puhuu tytölle. Lisäsin vielä hetken mielijohteesta, että olen tytön äiti. Juttu nauratti kovasti safariperheemme jäseniä ja poika otti hiukan etäisyyttä Kristiniin. Tunsin tehneeni hyvän työn.

Kivan illan jälkeen perheemme nuoriso halusi välttämättä saattaa minut ”varaäidin” turvallisesti mökilleni. Se oli oikein herttaisesti tehty. Fides vielä sytytti kynttilän, jotta näin pestä hampaani. Ne sähköt kun oli taas katkaistu kymmeneltä. Aamulla oli luksusta, kun saimme nukkua pitkään eikä ollut mihinkään kiire. Preston oli loihtinut aamiaiseksi ihania pannukakkuja, jogurttia ja hedelmiä. Miten ihanaa onkaan herätä hyvälle aamiaiselle hymyilevien hyväntuulisten safariperheen jäsenien kanssa.

Olin jo hurmaantunut Lesothon rauhasta ja hyvästä tunnelmasta, mutta lisää oli tiedossa. Lähdimme aamupäivällä kylän poikien kanssa kävelykierrokselle. Pitkähihaiset paidat ja takit piti riisua, kun aurinko lämmitti säteillään siniseltä taivaalta. Valkoiset pilven hattarat toivat mieleen Suomen. Muuten maisema on suorastaan vastakohta kotimaamme näkymiin. Vuoria ja laaksoja riittää lähes silmän kantamattomiin. Yleisväritys oli maanläheisen ruskea. Syyskuussa Lesothossa on kevät. Lumet ovat sulaneet, mutta kesän vihreys ei ole vielä parhaassa loistossaan. Kaikessa karuudessaan maisema vangitsee. Varsinkin kun siihen yhdistyy lähes käsinkosketeltava rauha ja hiljaisuus. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.

Tuntui erikoiselta nähdä paikallisten paimenien olevan kääriytyneinä varpaista päälakeen saakka paksuihin viltteihin ja kasvot peittäviin päähineisiin. Se on kuulemma paikallinen tapa suojautua auringolta ja kunnioittaa perinteitä. En voinut olla ajattelematta, että heillä mahtaa olla todella kuuma. Taivaallisen rauhan rikkoi välillä kotieläinten äänet. Näimme paljon lehmiä, kanoja, lampaita, vuohia ja aaseja.

Lampaita näkyi paljon. Paimenet ovat verhonneet itsensä kokonaan
suojautuakseen auringolta ja kunnioittaakseen perinteitä.


Kotieläimet ovat tärkeitä Lesothossa

Aasilla pääsee myös liikkumaan paikasta toiseen kätevästi.

Lesotho tarina jatkuu seuraavassa osassa mm. lähes liian pelottavalla poniratsastusretkellä.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti