Saavuttuamme Addoon, ehdimme tehdä ensimmäisen
safariajelun kansallispuistossa vielä samana päivänä. Addo on Etelä-Afrikan
kolmanneksi suurin kansallispuisto. Se on pinta-alaltaan suurempi kuin
Ahvenanmaa. Periaatteessa siellä on mahdollista bongata Big5 eli entisaikojen
metsästäjien viisi vaarallisinta eläintä, jotka ovat Norsu, Leijona, Leopardi,
Sarvikuono ja Puhveli. Kun Woody Cape luonnonsuojelualue lasketaan mukaan,
puhutaan Big7 eli edellisten lisäksi vielä valas ja valkohai. Käytännössä
Addossa ei ole kuitenkaan bongattu leopardia pitkiin aikoihin. Saattaa hyvin
olla, että kanta on hävinnyt kokonaan sieltä. Sarvikuonojakin on erittäin vaikea
löytää ja leijonia koko puistossa on vain muutamia.
Kudu antilooppi |
Seeprat viihtyvät laumoissa. Se on myös turvallisuustekijä. |
Uroskudun sarvien kiemurat kertovat sen olevan jo iäkäs. |
Siitä huolimatta safariajelumme oli erittäin
antoisa ja näimme paljon eläimiä. Eniten bongasimme erilaisia antilooppeja ja
seeproja. Pahkasiat juoksivat kameroita pakoon, ja mangustit kipittivät hurjaa
vauhtia hiekkakasalta toiselle. Näitä eläimiä kutsutaan yleisesti Afrikassakin
Timoniksi ja Bumbaksi Leijonakuningas-elokuvan mukaan.
Addo on pääasiassa pensassavannia. Välillä tiheä
kasvillisuus haittaa näkyvyyttä. Toisaalta alueella on myös paljon matalaa
kasvillisuutta ja korkeuseroja. Silloin on mahdollista nähdä kauas ja bongata
monenlaisia eläimiä.
Pensaat tarjoavat eläimille suojaa ja mahdollisuuden piiloutua |
Yksinäinen uros puhveli on joutunut jättämään laumansa |
Pahkasiat ovat arkoja eläimiä ja juoksevat helposti karkuun. Niitä kutsutaan myös yleisesti Bumbaksi Leijonakuningas-elokuvan mukaan. |
Me olimme onnekkaita ja teimme Big5 bongauksia.
Norsujen kohtaamista juomapaikalla oli kiehtovaa katsella. Ne tarvitsevat jopa
200 litraa vettä päivässä. Addossa eläimille on rakennettu ihmisten toimesta
juomapaikkoja, joihin pumpataan raikasta vettä. Juuri sieltä on todennäköisintä
löytää janoisia puiston asukkeja.
Näimme myös yksinäisen puhvelin. Ne elävät
yleensä suurissa satapäisissä laumoissa. Joskus vanhemmat urokset joutuvat
kuitenkin jättämään lauman. Ne eivät enää pysy muiden mukana huonon kuntonsa
vuoksi. Yksinäinen huonokuntoinen puhveli on helppo saalis leijonille. Elämänkiertokulku näyttäytyi meille, kun bongasimme nukkuvan leijonan vierestä
kalutut puhvelin luut. Ateria oli ilmeisesti ollut hyvä, sillä nukkuvaa
leijonaa ei tuntunut häiritsevän mikään. Osansa ateriasta olivat luultavasti
saaneet myös jo poispäin jolkottavat sakaalit.
Hyvän aterian jälkeen uni maistuu |
Tästä puhvelista ei jäänyt kuin luut jäljelle leijonien ja sakaalien ruokailun jälkeen |
Kello alkoi olla paljon ja nälkä muistutteli
olemassa olostaan. Olimme tyytyväisiä iltapäivän antiin ja tiesimme, että
meillä olisi seuraavana päivänä vielä enemmän aikaa tutkia Addon
ihmeellisyyksiä. Niinpä käänsimme Sammy-auton renkaat kohti majapaikkaamme,
jossa nautimme illallista nuotion äärellä muistelleen päivän kohokohtia.
Aamulla heräsin hyväntuulisena uuteen päivään.
Toivottelimme safariperheemme jäsenten kesken hyvää huomenta ja söimme
aamiaista yhdessä. Ryhmähenkemme oli muodostunut hyväksi ja lämpimäksi ja
tunsimme kuuluvamme perheeseen. Nuori hollantilainen Chris oli osoittautunut
edellisenä päivänä varsin tarkkasilmäiseksi eläinten bongaajaksi. Kasasimmekin
hänen harteilleen leikkimielisesti lisää paineita sanomalla ”Tiedämme Chris,
että juuri sinä löydät meille leopardin”. Preston toppuutteli matkanjohtajan
roolissaan ”Älkää nyt odottako liikoja. Voi olla, että leopardia emme näe,
mutta nautitaan päivästä silti. Hymyillään luonnolle. Niin sekin hymyilee
meille takaisin”.
Kaikki olivat hyvällä tuulella, vaikka oli vielä
aikainen aamu, kun lähdimme ensin Port Elizabethiin hakemaan uusia perheen
jäseniä. Nuori hollantilaispariskunta tuntui sopivalta vahvistukselta
perheeseemme. Lähdimme heidän kanssaan uudelleen Addoon.
Leopardikilpikonna on yksi osa Afrikan Small 5:ista |
Hellyyttävä pikkunorsu ylitti tien aivan läheltämme |
Sammy auton turvassa oli hyvä ihastella eläinten tekemisiä |
Ohjelmassa oli ajaa päivän aikana koko pitkän
puiston läpi. Avasimme kaikki ikkunat ja annoimme tuulen tulla ja tuoda
tuoksuja eläinten ja kasvien maailmasta. Ilma oli vielä viileää, mutta emme
antaneet sen häiritä.
Ilmeisesti osasimme hymyillä luonnolle tarpeeksi
kauniisti. Päivä oli jälleen erinomaisen hyvä. Ihastelimme seeproja,
puhvelilaumaa ja tietysti antilooppeja. Norsut ylittivät tien pikkuisten
kanssa. Vauva eläinten näkemin on aina yhtä sykähdyttävää.
Kuuluisan Big5 lisäksi Afrikassa on nimetty myös
Small5. Se tarkoittaa Norsupäästäistä, Muurahaisleijonaa, Puhvelikutojaa, Leopardikilpikonnaa
ja Sarvikuonokasta.
Päivän kuitenkin ehdoton kohokohta oli, kun
näimme taas leijonan. Tällä kertaa olimme ajoissa ja pääsimme todistamaan sen
ruokailuhetkeä. Jälleen oli puhveliraukka joutunut heittämään henkensä elämän
kiertokulussa. Urosleijonan kuono oli värjääntynyt punaiseksi verestä, kun se
oli kalunnut ison eläimen täysin ontoksi. Syötävää jäi vielä myös kauempana
kärkkyville sakaaleille. Pidättelimme lähes hengitystä, kun seurasimme
tapahtumia. Leijona sai syömisestä tarpeekseen ja siirtyi kauemmas puhvelin
raadosta. Mitäpä sitä mies muutakaan tekisi hyvän aterian jälkeen, kun kävisi
vessassa ja menisi nukkumaan. juuri niin käyttäytyi myös tämä leijonauros.
Leijona puhveliaterian kimpussa |
Aterioinnin jälkeen piti hoitaa vessa-asiat |
Täydellä vatsalla on hyvä mennä nukkumaan |
Puhvelista jäi vielä syötävää haaskaeläimille kuten korppikotkille, sakaaleille ja hyeenoille |
Addo oli antanut meille jopa enemmän kuin
odotimme. ”Kotimatkalla” ihastelimme vielä Sammyn ikkunoista upeaa
auringonlaskua. Olin niin onnellinen, että ihmeellistä Afrikka-seikkailuani oli
vielä 77 päivää jäljellä. Illallinen nuotiolla tuntui juhlavalta. Preston oli
paistanut kaikille oikein kunnolliset pihvit asiaan kuuluvien lisukkeiden
kanssa. Upean päivän kruunasi vielä kirkas tähtitaivas, jonka alla kävelin hymy
huulilla mökkiini nukkumaan.
Seuraavassa osassa matkaamme sadunhohtoiseen Lesothoon. Siitä voi lukea täältä.
Seuraavassa osassa matkaamme sadunhohtoiseen Lesothoon. Siitä voi lukea täältä.
Olen julkaissut aikaisemmin Afrikka - Seikkailuista Suurin - sarjassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti