perjantai 15. joulukuuta 2017

Afrikka – Seikkailuista Suurin – osa 9 Addo elefanttipuisto Etelä-Afrikka

Saavuttuamme Addoon, ehdimme tehdä ensimmäisen safariajelun kansallispuistossa vielä samana päivänä. Addo on Etelä-Afrikan kolmanneksi suurin kansallispuisto. Se on pinta-alaltaan suurempi kuin Ahvenanmaa. Periaatteessa siellä on mahdollista bongata Big5 eli entisaikojen metsästäjien viisi vaarallisinta eläintä, jotka ovat Norsu, Leijona, Leopardi, Sarvikuono ja Puhveli. Kun Woody Cape luonnonsuojelualue lasketaan mukaan, puhutaan Big7 eli edellisten lisäksi vielä valas ja valkohai. Käytännössä Addossa ei ole kuitenkaan bongattu leopardia pitkiin aikoihin. Saattaa hyvin olla, että kanta on hävinnyt kokonaan sieltä. Sarvikuonojakin on erittäin vaikea löytää ja leijonia koko puistossa on vain muutamia.

Kudu antilooppi

Seeprat viihtyvät laumoissa. Se on myös turvallisuustekijä.

Uroskudun sarvien kiemurat kertovat sen olevan jo iäkäs. 


Siitä huolimatta safariajelumme oli erittäin antoisa ja näimme paljon eläimiä. Eniten bongasimme erilaisia antilooppeja ja seeproja. Pahkasiat juoksivat kameroita pakoon, ja mangustit kipittivät hurjaa vauhtia hiekkakasalta toiselle. Näitä eläimiä kutsutaan yleisesti Afrikassakin Timoniksi ja Bumbaksi Leijonakuningas-elokuvan mukaan.

Addo on pääasiassa pensassavannia. Välillä tiheä kasvillisuus haittaa näkyvyyttä. Toisaalta alueella on myös paljon matalaa kasvillisuutta ja korkeuseroja. Silloin on mahdollista nähdä kauas ja bongata monenlaisia eläimiä.

Pensaat tarjoavat eläimille suojaa ja mahdollisuuden piiloutua

Yksinäinen uros puhveli on joutunut jättämään laumansa

Pahkasiat ovat arkoja eläimiä ja juoksevat helposti karkuun.
Niitä kutsutaan myös yleisesti Bumbaksi Leijonakuningas-elokuvan mukaan.

Me olimme onnekkaita ja teimme Big5 bongauksia. Norsujen kohtaamista juomapaikalla oli kiehtovaa katsella. Ne tarvitsevat jopa 200 litraa vettä päivässä. Addossa eläimille on rakennettu ihmisten toimesta juomapaikkoja, joihin pumpataan raikasta vettä. Juuri sieltä on todennäköisintä löytää janoisia puiston asukkeja.

Näimme myös yksinäisen puhvelin. Ne elävät yleensä suurissa satapäisissä laumoissa. Joskus vanhemmat urokset joutuvat kuitenkin jättämään lauman. Ne eivät enää pysy muiden mukana huonon kuntonsa vuoksi. Yksinäinen huonokuntoinen puhveli on helppo saalis leijonille. Elämänkiertokulku näyttäytyi meille, kun bongasimme nukkuvan leijonan vierestä kalutut puhvelin luut. Ateria oli ilmeisesti ollut hyvä, sillä nukkuvaa leijonaa ei tuntunut häiritsevän mikään. Osansa ateriasta olivat luultavasti saaneet myös jo poispäin jolkottavat sakaalit.

Hyvän aterian jälkeen uni maistuu

Tästä puhvelista ei jäänyt kuin luut jäljelle
leijonien ja sakaalien ruokailun jälkeen


Kello alkoi olla paljon ja nälkä muistutteli olemassa olostaan. Olimme tyytyväisiä iltapäivän antiin ja tiesimme, että meillä olisi seuraavana päivänä vielä enemmän aikaa tutkia Addon ihmeellisyyksiä. Niinpä käänsimme Sammy-auton renkaat kohti majapaikkaamme, jossa nautimme illallista nuotion äärellä muistelleen päivän kohokohtia.

Aamulla heräsin hyväntuulisena uuteen päivään. Toivottelimme safariperheemme jäsenten kesken hyvää huomenta ja söimme aamiaista yhdessä. Ryhmähenkemme oli muodostunut hyväksi ja lämpimäksi ja tunsimme kuuluvamme perheeseen. Nuori hollantilainen Chris oli osoittautunut edellisenä päivänä varsin tarkkasilmäiseksi eläinten bongaajaksi. Kasasimmekin hänen harteilleen leikkimielisesti lisää paineita sanomalla ”Tiedämme Chris, että juuri sinä löydät meille leopardin”. Preston toppuutteli matkanjohtajan roolissaan ”Älkää nyt odottako liikoja. Voi olla, että leopardia emme näe, mutta nautitaan päivästä silti. Hymyillään luonnolle. Niin sekin hymyilee meille takaisin”.

Kaikki olivat hyvällä tuulella, vaikka oli vielä aikainen aamu, kun lähdimme ensin Port Elizabethiin hakemaan uusia perheen jäseniä. Nuori hollantilaispariskunta tuntui sopivalta vahvistukselta perheeseemme. Lähdimme heidän kanssaan uudelleen Addoon.

Leopardikilpikonna on yksi osa Afrikan Small 5:ista

Hellyyttävä pikkunorsu ylitti tien aivan läheltämme
Sammy auton turvassa oli hyvä ihastella eläinten tekemisiä


Ohjelmassa oli ajaa päivän aikana koko pitkän puiston läpi. Avasimme kaikki ikkunat ja annoimme tuulen tulla ja tuoda tuoksuja eläinten ja kasvien maailmasta. Ilma oli vielä viileää, mutta emme antaneet sen häiritä.
Ilmeisesti osasimme hymyillä luonnolle tarpeeksi kauniisti. Päivä oli jälleen erinomaisen hyvä. Ihastelimme seeproja, puhvelilaumaa ja tietysti antilooppeja. Norsut ylittivät tien pikkuisten kanssa. Vauva eläinten näkemin on aina yhtä sykähdyttävää.

Kuuluisan Big5 lisäksi Afrikassa on nimetty myös Small5. Se tarkoittaa Norsupäästäistä, Muurahaisleijonaa, Puhvelikutojaa, Leopardikilpikonnaa ja Sarvikuonokasta.

Päivän kuitenkin ehdoton kohokohta oli, kun näimme taas leijonan. Tällä kertaa olimme ajoissa ja pääsimme todistamaan sen ruokailuhetkeä. Jälleen oli puhveliraukka joutunut heittämään henkensä elämän kiertokulussa. Urosleijonan kuono oli värjääntynyt punaiseksi verestä, kun se oli kalunnut ison eläimen täysin ontoksi. Syötävää jäi vielä myös kauempana kärkkyville sakaaleille. Pidättelimme lähes hengitystä, kun seurasimme tapahtumia. Leijona sai syömisestä tarpeekseen ja siirtyi kauemmas puhvelin raadosta. Mitäpä sitä mies muutakaan tekisi hyvän aterian jälkeen, kun kävisi vessassa ja menisi nukkumaan. juuri niin käyttäytyi myös tämä leijonauros.

Leijona puhveliaterian kimpussa

Aterioinnin jälkeen piti hoitaa vessa-asiat

Täydellä vatsalla on hyvä mennä nukkumaan

Puhvelista jäi vielä syötävää haaskaeläimille
kuten korppikotkille, sakaaleille ja hyeenoille


Addo oli antanut meille jopa enemmän kuin odotimme. ”Kotimatkalla” ihastelimme vielä Sammyn ikkunoista upeaa auringonlaskua. Olin niin onnellinen, että ihmeellistä Afrikka-seikkailuani oli vielä 77 päivää jäljellä. Illallinen nuotiolla tuntui juhlavalta. Preston oli paistanut kaikille oikein kunnolliset pihvit asiaan kuuluvien lisukkeiden kanssa. Upean päivän kruunasi vielä kirkas tähtitaivas, jonka alla kävelin hymy huulilla mökkiini nukkumaan.

Seuraavassa osassa matkaamme sadunhohtoiseen Lesothoon. Siitä voi lukea täältä.


Olen julkaissut aikaisemmin Afrikka - Seikkailuista Suurin - sarjassa:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti